Toisin kun ehkä yleinen uskomus on, kaikki insinöörit eivät ole huippukunnossa. Allekirjoittanutkin on kerännyt hyvin raskauskiloja ihan sympatiasta hallituksen puheenjohtajaa kohtaan, eikä kunto ole ihan huipussaan...

Nyt on sitten laitettu insinööri kuntokuurille, kuntopiiri ja hikilenkki joka päivä. Vielä kun tähän lisätään hikoilu television ääressä jääkiekkoa katsoen lopputulos lienee kolmen viikon päästä jotain alla näkyvän tyyppistä. 

No ehkei kuitenkaan. Mutta rehellisesti tavoitteena olisi jaksaa riepottaa alle kolmen kuukauden päästä tuotantolinjalta tulevaa prototyyppiä ilman suuria vaikeuksia. Tuskin prototyypin staattisessa asennossa pitelykään hyvää ajoittan jumissa oleville hartioille hyvää tekee.

Tähän menessä (kuntoilu alkoi jo sunnuntaina!) on ollut hauskaa!

Tämän viikon sunnuntaina pelataan MM-kisojen mitallipelien lisäksi insinöörin veljentytön ristiäiset. Teollisuusvakoojat on raportoineen papin olevan huippuvireessä ja odostusarvoisesti vie yleisöä 100-0, täytynee siis pelata sylikummin paikalta vahvaa puolustusta ja välttää harhasyöttöjä!

Kirjoittelen uusimman päivityksen jo tänään, ihan vain säilyttääkseni perherauhan. Hallituksen puheenjohtaja käy varmaan kohta silmille ellei uutta päivitystä tule nopeasti.

Suomen pelien välipäivänä meille oli varattu myyrän metsästys aika keskusäityisneuvolasta. Myyräkonsultin mielestä meidän tulee käydä näyttämässä myyrää säännöllisesti, jotta prinsessan kasvua voidaan seurata. Tähän mennessä kaikki on ainakin mennyt hyvin, tiistaina konsultin tekemien mittausten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan myyrä painoi jo huikeat 1,2kg! Tai kuten turkulaiset sanoisivat, tusina sataa grammaa. 
Viimeisen kerran ennen syntymää meidän olisi tarkoitus metsästää myyrää viiden viikon päästä.

Mahassa köllivä pikku lady on muuten saanut hullusti voimaa monotuksiin. Alkaa potkut jo näyttämään enemmän elokuvan alienilta kun suloisen myyrän monottelulta

MM-kisoissa Suomi otti eilen pataan USA:lta ja porilaisillekin toivottavasti selvisi, että Raantakin on kuolevainen. Noh, eivät kaikki voi olla yhtä hyviä joka päivä kuin meidän myyrä jo syntyessään tulee olemaan! Toivo mitallista elää kuitenkin, jos koko joukkue parantaa peliä. Voisivat ottaa mallia esimerkiksi meidän projektista!

Nyt kun myyrän ensimmäiset jääkiekon MM-kisat on saatu kunnialla käytiin, on myös aika päivittää kuulumisia.

Projekti kävi vajaa viikko sitten määräaikaisella konsulttikäynnillä myyrälässä. Vähän kuten Suomen voitto Saksasta, käynti ei ollut aivan tyylipuhdas voitto. Hallituksen puheenjohtajan sokerirasitustestin tulokset oli perinteisesti ihan "siinä hilkulla", joten jouduttiin kotiseurantaan. Mitään hälyyttävää mittauksissa ei kuitenkaan ole tähän mennessä tullut ilmi, joten eiköhän kaikki ole ihan OK.

Tiistaina rytmiryhmän pitäisi sitten lähteä kaikuluotaamaan prototyypin kokoa keskysäitiysmyyrälään, jotta nähdään onko myyrä kasvanut kuten pitääkin. Luotto myyrään on huomattavasti suurempi kun Ruotsin maajoukkueeseen!

Kuten ajalla yleensä on tapana, eteenpäin on tultu sitten tikkuun ilmestyneen ilouutisen jälkeen. Prototyypin valmistumisen lähestyminen on saanut meidät hallituksen puheenjohtajan kanssa miettimään millaista on elämä synnytksen jälkeen. Yhdessä asiassa ollaan oltu yhtämieltä, neuvoja tullaan ainakin saamaan! 

Kyseessä on perheen ensimmäinen projekti, joten oletusarvoisesti monilla on antaa neuvoja uuteen elämäntilanteeseen. Eikä se sinällään haittaa mitään! Suurin osa neuvoista on varmasti hyviä ja tervetulleita, mutta oletusarvoisesti otosavaruuteen mahtuu muutakin. Hauska nähdä mihin tämä menee, sano jo Repomies aikanaan...

Nyt on tullut aika avata taas sanainen arkku ja kertoa viikon tapahtumista. Hassu ilmaisu muuten tuo sanainen arkku. Eihän sanat ole fyysistä materiaa, miten ne voi saada arkkuun? Vai pitääkö olla arkku, jossa kaikuu loputtomasti?

Tiistaina, eli siis samana päivänä kun myyrä täytti 26 viikkoa, teimme projektitiimin kanssa reissun Vesilahdelle katsomaan tulevaa suurmiestä. Olen kohtuullisen varma, että meineillään on nyt jonkilainen suurempi salaliitto, jolla pyritään uskottelemaan tyhmälle vauvojen olevan oikeasti hyvin pieniä. No oli miten oli, vastassa meitä oli onnesta hehkuva pariskunta ja pirusti piereskelevä pikku jantteri. Kahvin ja pullan ohessa saimme käsityksen mitä meilläkin voi olla edessä kesän edetessä hieman pidemmälle.

Kaunistelemattoman kuvauksen kuuleminen oli itseasiassa hyvinkin mukavaa. Ei mitään turhia ruusun terälehtien maalailua, mutta toisaalta ei suuren suurta pelotteluakaan. Kaikesta tarinoinnista taisi kuitenkin olla suurempi mielen kevennys hallituksen puheenjohtajalle. Itsehän aion olla tajuttomana synnytyssalin lattialla tai kikattelen ilokaasupulloon nojaillen.

Kokemusten lisäksi meille tarttui matkaa myyrän kapaloita, joita kuulemma tulee tarviamaan paljon. Mitä jos vaan opetettaisiin rinsessa heti sisäsiistiksi, vähän kuten koiranpentu? Ei sitten tarviis vaippojakaan vaihdella.

Taas on viikko vierähtäny nopeammin kun Himanen ehtii puolustamaan ylihintaista tyhjätutkimusta.

Heti viikon kärkeen kävimme katsastamassa perheen nuoremman insinöörin toisen rinsessan, tai ainakin olen melko varma että se oli oikea. Release versio kaksi oli sen verran pieni, etten ole ihan varma oliko se aito. Mutta sulonen kun turkulainen pienenä!

Alkuviikosta saapui myös postiin myyräloota! Hetihän se oli haettava ja ihmeteltävä oikein koko perheen voimin. Perheen ihmisvahvuus eli insinööri ja hallituksen puheenjohtaja ihmetteli myyrän vaatteita, jotka selkeästi jokin Kelan insinööreistä oli pessyt liian lämpimällä vedellä. Nelijalkaiset asukkimme puolestaan ihastuivat laatikkoon. Hulluilla on halvat huvit, ja koirat viihtyvät laatikossa. Alla todisteena digitaaliselle kennolle jännite-eroina muodostunut todiste.

Perjantaina insinööri kävi hakemassa myyrämobilen valtuuttamattomalta huoltoedustajalta. Nyt kelpaa myyrän nukkua autossakin kun laturinhihna ei kitise ja jakohihna pauku. Lähiaikoina insinööri aikoo marssia oikein marmoritiskin ääreen ostamaan isofix-kiinnikkeen ja kaksi ruuvia, jotta myyrämobileen saadaan asian mukainen kiinnitys rinsessan vankkureita varten.

Ps. kenenkään on turha väittää, ettei raskaudella ole vaikutusta tulevan isän elimistöön. Itselleni on raskauskiloja tullut viisi!

Projektiryhmällä on ollut viimeisen blogipäivityksen jälkeen melkoisesti tekemistä muunmuassa matkailua, pilkkikisailua ja potkiskelua.

Tiistaina käänsimme Passatin nokan kohti Varkautta ja insinöörin vanhempia. Pakatun tavaran määrää ja tulevaisuutta miettiessä alkoi pieneen päähän hahmottua kuva täysperävaunurekasta. Kuuleman mukaan pienen pieni myyrä vaatii yllätävän suuren määrän tavaraa. Ehkä minibussinkin riittää.

Keskiviikkona jatkoimme matkaa Varkaudesta kohti Sotkamoa, jossa meitä odottelivat tulevat isovanhemmat mallia anoppila. Anoppilassa majailtaessa tapahtui insinöörille asioita ensimmäistä kertaa vaikka ja paljon. 

Perjantain tapahtuman tarjosi myyrä. Myyrä innostui hallituksen puheenjohtajan vatsassa pitämään kunnon bileet ja insinöörikin tunsi potkaisun vatsan päältä tunnustellessa. Että oli hieno fiilis! Pitänee harkita ostetaanko myyrälle nappikset balettihamee sijasta... 

Lauantaina uuden kokeiluun innoitti Koliportin parkkipaikalle pysäköity uuden karhea bemari. Niin kiilsi komeasti, että piti ihan kylkeen peruuttaa. Noh, ensimmäisen kerran perusteella en aio harrastusta jatkaa. Ei se niin hauskaa ollut.

Pääsiäisloman kruunasi uutiset veljestriion nuorimmalta insinööriltä eli toisiksi vanhimmalta veljekseltä. Minusta tuli toisen kerran täti! Insinööri, hallituksen puheenjohtaja ja myyrä onnittelee isosti onnellista perhettä pienen rinsessan johdosta! 

Aamulla suuntasimme taas projektitiimin kanssa kohti keskusmyyräneuvolaa ja ultraääntä. Edellisellä käynnillä konsultti ei onnistunut löytämään myyrältä ylähuulta ja jotain suonia sydämmestä.

Tällä käynnillä sekä insinööri, että konsultti skarppasivat edellesestä. Kaapit eivät joutuneet kestämään hartioilla paukuttelua ja myyrältä löytyivät puuttuvat palaset. Sukupuolta udeltiin yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa ja hetken hiljaisuuden jälkeen kuulimme tuomion. Myyrältä puuttuu killuttimet, eli siitä tulee kaunis! Luultavasti tulee niin kaunis, että isän on hankittava jotain kättä pidempää innokkaimpien kosioiden häätämiseksi ikkunoiden alta.

Huomenna edessä on vielä konsulttikäynti paikallisessa neuvolassa, jonka jälkeen tiimimme siirtyy lomamatkalle kohti kotijuuriaan. Siellä sitten näytellään myyrämahaa oikein urakalla sukulaisille!

Juuri alkaneen loman ja kevään kunniaksi projektitoimistossa pakattiin kamppeet autoon suunnattiin kohti aurinkoista järven jäätä tavoitteena ahvenet. Tämä siis teoriassa.

Hallituksen puheenjohtajalle piti ensin hankkia kumisaappaat, jotta arvokkaat varpaat ei kastuisi. Ensimmäinen saappaiden ostoreissu tehtiin eilen lauantaina ja tuomisina oli mustat Hai-kumpparit. Musta ei kuitenkaan ole kauden muotiväri, tai ainakaan paras mahdollinen, joten mielessä hankinta listalle lisättiin limenvihreät kumijalkineet. 

Aamulla sitten ennen kuin hobitit ehtivät ovelle vitsoineen, starttasimme vanhan sotaratsun ja pöräytimme Toyotan läheisen metsälammen kupeeseen. Tarvoimme myyrä mukana poraamaan reikiä jäähän ja tunnin auringosta nauttimisen jälkeen kyllästyimme. Ei nykyn nykyä. Muu ei auttanut kun suunnata nokka kohti Kangasalan Prismaa, josta löytyi puheenjohtajalle elämän rakkaus, eli ne kauan etsityt oikean väriset kumpparit!

Voitokkaan kauppareissun jälkeen kohteena oli vielä Kaukajärven itäinen kolkka, jossa saimme nauttia muutaman muunkin pilkkijän ja hirveen monen hiihtäjän seurasta. Ketään ei lyöty kairalla. Liekkö Ahti todennut reilun toimintamme hyväksi, vai saatiinko vain säälistä, mutta pian hallituksen puheenjohtaja kiskoi jäälle ahvenen. Kokoa kalalla oli ainakin kaksi metriä ja sitä avannosta kiskoi valehtelematta kymmenkunta ihmistä. Vaan tietääpä nyt meidänkin myyrä miltä ahven näyttää! Sivistymättömille pääkaupunkilaisille teineille ja turkulaisille liitän oheen kuvan. 

Huomenna on sitten kyseessä ihan erilainen pilkkireissu, kun lähdemme näyttämään myyrää uudestaan tuolle keskusmyyräneuvolan myyräkonsultille. Kyseessä on sama konsultti, joka viime käynnillä hukkasi myyrän ylähuulen ja sukupuolen. Toivotaan tällä kertaa parempaa tulosta!

Tänään meinasi insinöörin pieni pää hämmentyä kun hallituksen puheenjohtaja soitti kesken työpäivän: "Mä lähden synnyttämään." Pikaisen päissäänlaskun jälkeen tulin tulokseen "Mitä hemmettiä", kun oma laskuoppi antoi raskausviikkoja aivan liian vähän. Pienen paniikin ja hämmennyksen lopetti tarkentava selitys. Elämäni sulostuttaja oli lähdössä auttamaan koiran pentuja maailmaan, eikä suinkaan myyräosastolle itse.

Täällä me nyt kotona kolmen karvaperseen kanssa ihmetellään ja odotellaan.

Viikonloppuna kävimme tutustuttamassa myyrää kalastuksen saloihin, kun ryntäsimme järven jäälle kauniin, mutta hieman viimaisen, kevätkelin yllyttämänä. Nyt se meidän maha-asukki varmasti tunnistaa jo särjen, mutta ahven on vielä oppimatta. Muuten myyrä rintamalla on ollut hieman hiljaista, sydänääniä on sentään kuulunut. Viikon päästä on sitten myyräkonsultti ja päivä siitä kontrolliultra.

Mitkä on muuten säännöt insinöörin ulkomaan matkoille raskausaikana? Puheenjohtaja on ilman muuta pidettävä iloisena tuomalla suloinen ruotsalainen pehmolelu, mutta entäs myyrä? On varmaankin turvallisinta tuoda myyrällekkin oma, ettei välit mene jo ennen syntymää.

Kuten parhaimmatkin lintubongarit, varustauduimme eilis aamuna lämpimillä toppakamppeilla ja lähdimme hallituksen puheenjohtajan kanssa bongausreissulle. Ei muuta kun saksalaisen insinöörityön taidonnäyte käyntiin ja matka kohti keskusmyyräneuvolaa oli alkanut.

Perille saavuttuamme valtuutettu myyräkonsultti ohjasi meidät tutkimushuoneeseen ja komensi projektin tärkeimmän henkilön selälleen pöydälle samalla insinööriä komentaen. En olisi kuulemma saanut testata seinällä olevan kaapin ja oman olkapääni iskuenergian vastaanottokykyä. Kuten arvata saattaa, kaappiin ei sattunut.

Konsultti alkoi sohia kepukalla protohallin yläpuolella ja näytölle ilmeistyi ilmielävä myyrä, joka nukkua tohnotti rankan automatkan jälkeen. Olen aivan varma, että jostain kaukaisuudesta kajahti Imperial Marchin alkutahdit kun tuo rakkautemme hedelmä oli taas nähtävillä. Toivottavasti maailma on valmis Darth Vader junioriamme varten!

Puolen tunnin sohimisen aikana ehtii insinööri miettiä vaikka mitä. Miksi tuo lääkäri ei puhu juuri ollenkaan, kuuluuko myyrän näyttää alienilta, onko tuo nyt sitten se sydän, onko kaikki varmasti kunnossa? Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin, vaikka ajan puutteen vuoksi lääkäri ei ehtinytkään ylähuulta(?) löytämäänkään. Saimme kuitenkin vielä toisen bongausajan, jotta lääkäri voi jonkun sydänverisuonijuttuhomman ja ylähuulen varmistaa. Sillä reissulla voi sitten myyrän sukupuolikromosomijakaumakin selvitä, kun tästä reissusta jäi käteen vain hirveä kasa käsittämättömiä tulosteita ultran ajalta.