Toisin kun ehkä yleinen uskomus on, kaikki insinöörit eivät ole huippukunnossa. Allekirjoittanutkin on kerännyt hyvin raskauskiloja ihan sympatiasta hallituksen puheenjohtajaa kohtaan, eikä kunto ole ihan huipussaan...

Nyt on sitten laitettu insinööri kuntokuurille, kuntopiiri ja hikilenkki joka päivä. Vielä kun tähän lisätään hikoilu television ääressä jääkiekkoa katsoen lopputulos lienee kolmen viikon päästä jotain alla näkyvän tyyppistä. 

No ehkei kuitenkaan. Mutta rehellisesti tavoitteena olisi jaksaa riepottaa alle kolmen kuukauden päästä tuotantolinjalta tulevaa prototyyppiä ilman suuria vaikeuksia. Tuskin prototyypin staattisessa asennossa pitelykään hyvää ajoittan jumissa oleville hartioille hyvää tekee.

Tähän menessä (kuntoilu alkoi jo sunnuntaina!) on ollut hauskaa!

Tämän viikon sunnuntaina pelataan MM-kisojen mitallipelien lisäksi insinöörin veljentytön ristiäiset. Teollisuusvakoojat on raportoineen papin olevan huippuvireessä ja odostusarvoisesti vie yleisöä 100-0, täytynee siis pelata sylikummin paikalta vahvaa puolustusta ja välttää harhasyöttöjä!

Nyt on tullut aika avata taas sanainen arkku ja kertoa viikon tapahtumista. Hassu ilmaisu muuten tuo sanainen arkku. Eihän sanat ole fyysistä materiaa, miten ne voi saada arkkuun? Vai pitääkö olla arkku, jossa kaikuu loputtomasti?

Tiistaina, eli siis samana päivänä kun myyrä täytti 26 viikkoa, teimme projektitiimin kanssa reissun Vesilahdelle katsomaan tulevaa suurmiestä. Olen kohtuullisen varma, että meineillään on nyt jonkilainen suurempi salaliitto, jolla pyritään uskottelemaan tyhmälle vauvojen olevan oikeasti hyvin pieniä. No oli miten oli, vastassa meitä oli onnesta hehkuva pariskunta ja pirusti piereskelevä pikku jantteri. Kahvin ja pullan ohessa saimme käsityksen mitä meilläkin voi olla edessä kesän edetessä hieman pidemmälle.

Kaunistelemattoman kuvauksen kuuleminen oli itseasiassa hyvinkin mukavaa. Ei mitään turhia ruusun terälehtien maalailua, mutta toisaalta ei suuren suurta pelotteluakaan. Kaikesta tarinoinnista taisi kuitenkin olla suurempi mielen kevennys hallituksen puheenjohtajalle. Itsehän aion olla tajuttomana synnytyssalin lattialla tai kikattelen ilokaasupulloon nojaillen.

Kokemusten lisäksi meille tarttui matkaa myyrän kapaloita, joita kuulemma tulee tarviamaan paljon. Mitä jos vaan opetettaisiin rinsessa heti sisäsiistiksi, vähän kuten koiranpentu? Ei sitten tarviis vaippojakaan vaihdella.

Taas on viikko vierähtäny nopeammin kun Himanen ehtii puolustamaan ylihintaista tyhjätutkimusta.

Heti viikon kärkeen kävimme katsastamassa perheen nuoremman insinöörin toisen rinsessan, tai ainakin olen melko varma että se oli oikea. Release versio kaksi oli sen verran pieni, etten ole ihan varma oliko se aito. Mutta sulonen kun turkulainen pienenä!

Alkuviikosta saapui myös postiin myyräloota! Hetihän se oli haettava ja ihmeteltävä oikein koko perheen voimin. Perheen ihmisvahvuus eli insinööri ja hallituksen puheenjohtaja ihmetteli myyrän vaatteita, jotka selkeästi jokin Kelan insinööreistä oli pessyt liian lämpimällä vedellä. Nelijalkaiset asukkimme puolestaan ihastuivat laatikkoon. Hulluilla on halvat huvit, ja koirat viihtyvät laatikossa. Alla todisteena digitaaliselle kennolle jännite-eroina muodostunut todiste.

Perjantaina insinööri kävi hakemassa myyrämobilen valtuuttamattomalta huoltoedustajalta. Nyt kelpaa myyrän nukkua autossakin kun laturinhihna ei kitise ja jakohihna pauku. Lähiaikoina insinööri aikoo marssia oikein marmoritiskin ääreen ostamaan isofix-kiinnikkeen ja kaksi ruuvia, jotta myyrämobileen saadaan asian mukainen kiinnitys rinsessan vankkureita varten.

Ps. kenenkään on turha väittää, ettei raskaudella ole vaikutusta tulevan isän elimistöön. Itselleni on raskauskiloja tullut viisi!

Nyt voi pikku hiljaa sanoa jo, että selviydyimme yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa viikonlopusta hengissä. 

Perjantaina aloitimme viikonloppuun ja vanhempien saapumiseen valmistautumisen huiskamalla hulluna projektitoimisto siistiin kuntoon. Tai no, ainakin aiottiin huiskaa. Töistä kotiin tullessa kävin piuhaostoksilla ja TADAA, nyt meidän kotidopplerin saa kytkettyä kiinni läppäriin. Tulosta ällistellä pällistellä alla olevasta videosta, tältä siis kuulostaa tuleva Suomen yksinvaltias:

Puhtaasti tekniseltä kannalta myyrän sydänäänistä voidaan seuraavat kaksi kuvaajaa. Toimituksen huomiona että alkuperäiselle, 44100Hz näytteenottotaajuudella äänitetylle, audionauhotteelle on suoritettu desimointi käyttäen kertoimena kahdeksan ja 30 kertoimen FIR-alipäästösuodinta. Ensimmäisenä otetaan tarkasteluun fourier-muunnosta käyttäen tehty taajuusanalyysi, jonka tuloksesta seuraava graafi on piirretty.

Nicke Knackertonia lainatakseni: Johtopäätös, Myyrän sydänäänet eivät koostu yhdestä sini-aallosta. Yllättävää!

Vielä sitten insinööripornoa rakastaville sama taajuusinformaatio spectrogrammi-muodossa:

Launtaina kävimme sitten tänne Suomen Turkuun eli Tampereella rantautuneiden vanhempieni kanssa syömässä oikein keskustassa. Ruokahalun maksimoimiseksi päätimme harrastaa hyötyliikuntaa ja lähdimme shoppailemaan hyökkäysvaunuja. Voittajaksi kaiken maailman kevyiden panssariajoneuvojen joukosta valikoitui Crescentin Classic-vaunut. 

Vaunujen ajaton ulkonäkö ja hyvin kaarteissa toimiva ajonvakautusjärjestelmä vakuutti raadin. Rungon suunnittelussa on selkeästi huomioitu sivuttaiset vääntöliikkeet, joita vaunujen sivuilla kulkevat koirat voivat saada aikaan. Vakiovarusteena vaunuissa on kahdeksan tuuman mustat kolmipuolaiset vanteet ja audiopuoli loistaa poissaolollaan. Vastaiskuna mopoautoille voisin keväällä viritellä meidän hyökkäysvaunuun 18 tuumaset vanteet ja 12 tuuman subbarin, siinä ois teineille ihmettelemistä!

Tänään prototyypin valmistus on vaiheessa 14 viikkoa ja 6 päivää ja julkaisupäivä tuntuu juoksevan kohti. 

Viime perjantaina kävimme hallituksen puheenjohtajan kanssa ulkopuolisen konsultin kanssa turisemessa valmistusvaiheen etenemisestä ja metsästimme samalla myyrää. Myyrän metsästys tapahtui kekottimella, jota ulkopuolinen konsultti nimitti doppleriksi. Sisäinen insinöörini meinasi haljeta uteliaisuudesta jo tässä vaiheessa. Arvelin sydänäänten kuulemisen olevan sen verta koskettava tapaus projektissa, ettei kannata lentää huoneesta pihalle liiallisten utelujen takia ja doppler-efektin teorian selittämisen takia. Sheldon tehköön sen täälläkin puolestani.

Kun teknisen vimpaimen aiheuttama suurin innostus laantui, alkoikin jo se jännittävä kohta. Hetken aikaa konsultti söhi kepakkoa hallituksen puheenjohtajan vastan päällä saaden aikaan vain epämääräistä kohinaa. Lopulta ilmoille kajahti kuitenkin tykytystä arviolta kolmen hertzin taajuudella ja insinööri oli pakahtua onnesta, siellä se meidän myyrä pumppasi verta kuin paraskin säätyvä akselinen mäntäpumppu <3

Konsultilla käyntiä seuraavana lauantaina astelimme rohkeasti paikkaan, josta olin vain kuullut pelottavia huhuja. Vauvatarvike liikkeeseen. Aamulla päätimme lähteä projektitiimin kanssa excursiolle tutustumaan jo etukäteen siihen tavaran paljouteen, jota tarvitaan julkaisupäivän koittaessa. Ja sinnehän siis lähdettiin.

Ensimmäisenä eksyimme vaunu-osastolle. Heti kärkeen piti määritellä maasto-olosuhteet, joissa myyrän kanssa oli tarkoitus lähteä rallia ajamaan. Vaatimusmäärittelyjen perusteella myyjä osasi suositella meille nelipyöräistä hyökkäysvaunua niveljousituksella. Levyjarruja ja hydraulista ohjaustehostinta ei kuulemma valikoimista löytynyt, mutta kyllähän semmoset voi itse sitten tehdä... Heittoaisaa, vakionopeuden säädintä tai xenon-valoja emme myöskään halunneet hyökkäysvaunuhin, joten lopulta ykkösehdokkaaksi seuloitui "melko halpa" vaunu. Vielä pitää kuitenkin käydä näyttämässä insinöörin autoa liikkeellä ja varmistaa vaunujen kuljetettavuus. Hyökkäysvaunujen lisäksi ihmettelimme myyränkuljetusistuimia ja nukkumahäkkejä ja hoitopöytiä ja liinavaatteita ja ... 

Sunnuntaina höpsähdimme vielä sitten lisää, liekkö Jokereiden torstainen voitto Tapparasta sai koko perheen sekaisin vai mikä lie. Kävelimme kuitenkin selkä suorassa ja leuka pystyssä kohti kirpputoria etsimään myyrälle ensimmäisiä vaatteita. Mukaan tarttuivat kahdet maailman suloisimmat potkuhousut, tosin mieltä jäi arveluttamaan voiko se oikeasti olla niin perhanan pieni että mahtuu niihin. Hallituksen puheenjohtaja loi tässä vaiheessa säälivän katsauksen kohti insinööriä ja huokaisi, ilmeisesti siis mahtuu. Oppia ikä kaikki...

Ensimmäisessä kirjoituksessa kertoilin kuinka projektimme Myyrä käynnistettiin ja prototyyppi saatiin tuotanto linjalle. Astelimme hallituksen puheenjohtajan kanssa hämmentynein mielin kohti viidakkoa, jota myös raskausajaksi kutsutaa.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin tarttua tähän käsitteeseen raskausviikko. Olemme (huomaa sinnikäs monikon käyttö) nyt viikolla 13 (+ 3 päivää). "Normaalille" insinöörille viikko ja päivä käsitteet ovat siellä monimutkaisuuden huipulla, mutta vielä ymmärrettävissä, vaan kuinka on raskausviikko? Olen antanut ymmärtää itselleni, että tämä ajanlasku alkaa päivästä jolloin hallituksen puheenjohtaja oli edellisen kerran  kiukkuinen  ennen myyrän tekoa. Ei täsmää! Miten ajan laskeminen voidaan aloittaa ennen kun myyrä on myyrä? Toki myyrän muna ja myyrän häntä olivat silloin olemassa, mutta ei itse myyrä. Ihan yhtä väärin on esimerkiksi sanoa Turkua mukavaksi kaupungiksi. Turun olemassa olo on mukava asia, muutenhan turkulaiset olisivat täällä meidän keskuudessa, mutta ei se Turkua mukavaksi kaupungiksi tee. 

Mutta takaisin kukkaruukkuun.

Raskausviikoista 1-4 ei paljoa ole kerrottavaa, normaalia tiimityöskentelyä yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa. Viidennellä viikolla kaikki muuttuikin sitten radikaalisti, taikatikusta löytyi ylimääräinen viiva. Kaikki tulisi muuttumaan iäksi, ja hyvä niin! Vielä ei suuria raskaus oireita kummalakaan ollut, jollei lievää paniikkia lasketa. 

Projektin sivuvaikutukset alkoivat hiljalleen käydä selviksi tiimiläisille. Sekä insinöörille että puheenjohtajalle alkoi tulla selittämättömiä mielitekoja herkkujen suhteen, sipsin ja karamellien kulutus nousi ennätyslukemiin. Myös selittämätön väsymys saattoi vaivata silloin tällöin. Selkeä ero tiimin jäsenien välille saatiin kuitenkin pahoinvoinnin suhteen. Meidät miehet on selvästi rakennettu kestämään raskauden mukanaan tuomat haittavaikutukset, mutta puheenjohtajaa pahoinvointi alkoi vaivaamaan. Kieltäytyi kerran jopa suklaasta, hyvä etten soittanut samantien palokuntaa ja ambulanssia paikalle!

Ensimmäiset visuaaliset havainnot myyrästä tehtiin joulukuun puolivälin kieppeillä. Varhaisultrassa tosin myyrä näytti erehdyttävästi pieneltä kengältä. Myyräluotaaja kuitenkin vakuutti tuon 9 mm pitkän elämämme sulostuttajan olevan täysin normaalin näköinen ja sydänkin pumppasi. 

Tästä sitten kuukausi eteenpäin ja istuimme taas ultraääni koneen edessä sikiöseulonnan takia. Tällä kertaa myyrän muodot oli jo selkeästi tunnistettavissa. Siellä se köllötti koko seitsemän sentin pituudessa ja selkeästi näytti ilkeälle ultraajalle keskisormea kun kehtasi herätellä liikkeiden tarkastusta varten. Meidän myyrä!

Tässä pikakelauksella kuinka tähän päivään on päästy, siirrymme jatkossa siis live-tunnelmiin suoraan projektin sydämmestä.