Laskettuaika lähestyy ja puheliminen sointi lisääntyy. Kaikille asianomaisille on kyllä luvattu ilmoittaa, kun jotain ilmoitettavaa on... 

Projektitiimissä on ollut havaittavissa pientä pinnan kiristymistä ja jokaisen pienen supistuksen tullessa kaikki olisi ihan valmiita siirtymään synnyttämisvaiheeseen. Kaikesta huolimatta elämä on soljunut ihan itsekseen eteenpäin ja projektitiimin toimistotiloissa kaikki alkaa olla valmis tuota uutta yksinvaltiasta varten. Tänään käytiin vielä ostamassa sitteri myyrälle. Tosin samoin kuin turvakaukalo, sitterikin oli talossa asustavien karvaperseiden mielestä selvästi koiran lepopaikka.
Tasanteen tulevasta yksinvaltiaasta tuli mieleen, kuinka meidän projektitoimistoa selvästi vakoillaan! Ja vielä Britannian hovin toimista. Todisteita on vaikka kuinka paljon!

  • Projektitiimi meni kihloihin kesäkuussa 2010, vain viisi kuukautta myöhemmin William ja Kate matkivat.
  • Jotta vastaava nöyryytys meidän ehdittyä kihlautua ensin, häät Britanniassa järjestettiin jo vuodelle 2011 kun meidän vastaava tilaisuus oli suunniteltu kesälle 2012.
  • Me saimme tietää raskaudesta joulukuussa 2012 ja lätäkön toisella puolella tuli kiire tulla raskaaksi! Ihan varmasti kepulikonsteja on käytetty, jotta pikku Yrjö syntyi ennen meidän Abba-Ingridiä!
  • Ja viimeiseksi vielä turvakaukalo. Niillä oli ihan samallainen turvakaukalo kun meillä! 

Onko kenelläkään teollisuusvakoilutapauksiin erikoistuneen juristin numeroa?
 
Viimeistä viedään sanoi kettu, kun halkoja kantoi!

Tässäkin projektissa alkaa loppu häämöttää ja projetitiimi kaartaa tiukasti loppusuoralle Kimi Räikkösen roikkuessa aivan takasiivessä kiinni. Niistä 40 viikosta (toimituksen huomautus: niitä on aikuisten  oikeesti 38 prkl!) on taakse jäänyt 36 ja tässä kai pitäisi pikkuhiljaa uskoa, että meille tulee myyrä. 

Vaikka tässä kuinka yhdessä raskaana ollaankin niiin tulevalle isälle on raskaana oleminen vähemmän konkreettinen tilanne kuin hallituksen puheenjohtajalle. Allekirjoittaneella esimerkiksi selittämättömät kiukun puuskat ja kyynelten tirautus on ollut kohtuullisen vähissä, kun puolestaan parempi puolisko saattaa puhjeta suurinpiirten huutoitkuun siivousvälinemainosta katsottaessa. Ja vaikka maha on minullakin hieman pyöristynyt siellä ei käy jatkuvaa kuplintaa ja kohoilua kuin ajoittain ison pierun takia.

Konkretiaa on elämään hieman kuitenkin tuonut makuuhuoneesta paikkansa löytäneet pinnasänky ja hoitotaso, joihin on ilmeisesti tarkoitus myyrä mytkäyttää kunhan meitä paikalla olollaan ilahduttaa. Toisaalta synnytysosaston ohjattu tutustuminen ja sairaalakassin pakkaus on vielä projetitoimistolle tyypilliseen tapaan harkinta asteella ja itse asetettu deadline viikon sisään. Siitä 100% valmistautumisesta ei voida ihan vielä puhua.

Muutama viime hetken valmistautumis kysymyskin on vielä vailla vastausta. Eli kannattaako myyrä opettaa ensin derivoimaan vai integroimaan? Ja osaako se vaihtaa takalasin pyyhkijän moottorin itse sitten syksyllä vai pitääkö olla mukana opastamassa? Pitäänee kysyä mielipidettä vanhimmalta sedätettävältä kun viikonloppuna lähdetään kotieläinpuistoon konootteja ja bingoja katsomaan...