Aikansa kutakin. Tämä on ensimmäinen päivitys, jonka teen puhelimella!

Viime päivityksen jälkeen kakkakääpiö on päässyt liikkeelle maha maata viistäen. Lisäilen hupaisan videon koulun jälkeen!

Eilen koitti vapaa myös insinöörille, joten pakkasimme noin puoli maapalloa Passattiin ja körötimme Varkauteen! Aino hieman vierasti ukkiaan, mutta tänään neiti on ollut hyvinkin iloinen. Huomenna jatkamme matkaa kohti Sotkamoa ja joulun jälkeen sama inversiona. Se on semmonen meteorologinenilmiö...

 
Vaikka hätäisimmät saattoivat jo kuohuviinipullon korkata juhlistaakseen blogini loppumista, joudun tuottamaan karvaan pettymyksen. Mä oon niiiin bäck!

Vauvaperheen arki on, noh parempaa vertausta keksimättä, erilaista kun vauvattoman. Näille tällaisille turhanpäiväisille humputuksille, kuten blogin pito, ei vaan meinaa löytyä aikaa, tai energiaa, tai jaksamista, tai joitain. Aina on hieno idea päässä, mutta kun koneelle istahtaa vauvan nukahdettua ei sormet vaan lähde liikkeelle. Paljon mukavampaa on istua ja tuijottaa seinää. Ei sillä, että valittaisin, antoisaa on tämä elämä vauvan kanssa.

No, sitten siihen kuuluisaan asiaan. Kakkakääpiö alias Aino on tässä vaiheessa jo 3,5 kuukautta pitkä ja painaa massansa verran. Alkukankeudesta huolimatta pituuskasvu on jo käyrillä, mutta kun vanhemmat on meidän kaltaisia hukkapätkiä ei voi plussaa oikeen odottaakaan. 

Ruokailussa on siirrytty kokonaan korvikkeeseen ja kolmas korvikemerkki on nyt osoittautunut toimivimmaksi. Enää metaanikaasujen tuotanto ei vastaa määrältää keskikokoista maitotilan lehmien vastaavaa! Eilen kokeiltiin oikeen ensimmäisen kerran maistella "kiinteää" ruokaa, ja mukavaa oli. Heittomerkeillä edellisessä lauseessa yritän ilmaista turhautuneisuuteni epätarkkaa sanontaa kohtaan, kun ei siitä päärynäsoseesta kiinteätä saa kun nestemäisellä typellä jäähdyttämällä. Mutta siis syötiin muutakin kun maitoa, ja tänään uudestaan vielä paremmalla innolla. Todisteena video!
Syömisen lisäksi suurimmat harrastukset meillä on ollut selällään kellimisen välttely mahalleen kääntymällä ja älämölön pito. Kääntyily alkoi suurin piirtein kolme viikkoa sitten ja on ollut selkeä hittituote siitä lähtien. Kukapa sitä nyt kilpikonnana viitys kun voi vatsallaankin mekastaa! Ja mekastamisen se vasta hauskaa onkin, katso vaikka itse!
Katsomisesta puheenollen! Aino on kovasti kritisoinut Jokereiden sentteritilannetta viimeisten pelien aikana. Helppohan se on kotona isän sylistä huudella, mutta pakko olla samaa mieltä. Tarttis tehdä jotain! Ollaan siis jatkettu isä-tyttö harrastusta katsomalla lätkää, saa nähdä miten pitkään tämä harrastus jatkuu :)
 
Ilmeisesti vauva-arki on hieman enemmän aikaa ja energiaa vievää kun raskaana oleminen. Tämän toteamiseen riittää helposti blogin päivitytaajuuden fourier-muunnoksen ensimmäisen derivaatan tarkastelu.

Viikko ja kaksi päivää sitten pikkuneitimme sai ihan oikean nimen. Hyvä maailma saanko esitellä:
Aino!

Ristiäisissä neiti varasti heti shown ja huusi papin suohon, ainakin siihen asti kun 3-vuotias serkkutyttö toi pullon maitoo. 

Kaiken kaikkiaan ristiäiset oli ensimmäinen pidempi reissu kodin ulkopuolelle ja kaikki meni vallan loistavasti. Autossa ei itkeskelty kun ihan muutama minuutti ja kaikki sukulaiset saatiin hurmattua. 

Suurin keksintö koko ristiäisreissulla oli kuitenkin ulkona nukkuminen. Tampereelle palattua hankintalistalle meni samantien itkuhälytin toiminnolla varustetut radiopuhelimet, ja siitä lähtien neidin päiväunet ovat muuttuneet yhtäjaksoisiksi ja hereillä ollaan huomattavasti iloisempia. Edes pierut ei niin pahasti enää itketä! 
 
Pari viikkoa poksahtanut taas mittariin viimeisimmän naputtelun jälkeen.

Insinööri on taas palannut maallisen aherruksen pariin ja kiusaa kolleegoita paska-jutuilla enstisten paskojen juttujen sijaa. Kyllä taas katkerasti huomasi, kuinka korvaamaton yritykselle olen. Seitsemän viikkoa poissa ja heti yt-neuvottelut päällänsä, kaikki pitäis näköjään tehdä itse... No ei vainenskaan, lomautus lienee itselläkin edessä.

Sitten iloisempiin asioihin, meillä hymyillään ja katsotaan jääkiekkoa! Viimeisen viikon aikana neiti a.k.a. kakkakääpiö on väläytellyt hymyjä yhä tiheämpään tahtiin. Ihan ilman värilaseja on todettava, että maailman suloisin hymy on löytynyt! Alla todiste.
Viikon aikana on pyörähtäny käyntiin myös entinen SM-liiga eli nykyinen 1üga. Tänään neidin kanssa jännitettiin television ääressä Jokereiden ottelua, voitto tuli ja kertaakaan ei itketty! Isin tyttö... Ehkä sitten marraskuussa lähdetään paikalliseen jäähalliin huutamaan Ilves kumoon!

Eilen projekti tiimi sai vihdoin päätökseen pienimuotoisen sivuhankkeen nimeltä Ostetaan kuivausrumpu. Vihdoin ja viimeinen päädyimme 7kg kuivaavaan A+ energialuokan kuivausrumpuun, jolla on kuudes aisti. Kuudes aisti kertoo, ilmeisesti jonkinmoisten kosteus- ja massa-antureiden avulla, kuinka paljon aikaa kuluu kun pyykit kuivataan halutulle kuivuustasolle. Ei varmaan kukaan arvaa, mutta on muuten insinöörin mielestä kauheen jännä vehe!

Viikon päästä meidän neitokaisella on muuten sitten nimi! Perjantaina rytmiryhmä siirtyy kohti Varkautta ja ristiäisiä, toivotaan rauhallista matkaa meille...
 
Viisi viikkoa sitten pikku tiikerimme tuli tähän maailmaan ja samalla muutti elämämme täysin. Sen jälkeen insinööri on saanut olla onnellisesti kotona ensin kesälomalla ja heti perään kolmen viikon isyyslomalla, mutta nyt siihen tulee loppu. Maanantaista asti insinööri on isän lisäksi taas insinöörikin.

Aika kotona on ollut aivan huikeaa, on uskomatonta seurata oman lapsensa kasvua. Varsinkin tässä vaiheessa kun neiti kasvaa silmissä ja alkaa tajuta ympäröivästä maailmasta päivä päivältä enemmän. Pitkässä kotona olemisesta on ollut myös hyötyä koska hallituksen puheenjohtajan on ollut pakko rajoittaa tekemisiään sektion takia. Kaiken kukkuraksi tällä viikolla hallituksen puheenjohtaja joutui vielä kohdun tyhjennykseen, koska istukasta oli jäänyt vielä osa kohtuun. 

Operaatio ei mennyt kuten televisio-ohjelmassa, joten äiti joutui olemaan sairaalassa lähes vuorokauden. Sanonpahan vaan ettei minusta olisi yksinhuoltajaksi. Kyllähän kaikki sujuu mukavasti kun neiti vain syö ja nukkuu. Vaan entäpä kun kakkakääpiöllä alkaa illalla vatsa vaivaamaan ja itku alkaa heti jos sylissä ei pallotella. Siinä jää omat syömiset ja vessassa käynnit vähän vähiin kun käsiä on vain kaksi. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja kotona on taas kolme onnellista ihmistä (ja kaksi koiraa).

Hieman töihin paluu jännittää, osaakohan sitä enää suunnitella muutakin kuin kuinka operaatio ydinjätteen poisto suoritetaan aiheuttaen mahdollisimman vähän pyykkiä? Noh toisaalta, jos töissä alkaa kolleegat itkemään voin tarjota maitoa pullosta ja tarkistaa onko housuun tullut pissi.

Loppuun hieman kuvasaastetta:
Picture
Isin Verjnuarmu-paita kiinnostaa.
Picture
Hiukset leikkaamalla paino tippuu ja järki häviää!
Picture
Päiväunikaverit.
 
Ei millään uskoisi, mutta kakkakääpiö on ollut kotona jo kolme viikkoa. Aika lentää ohi ja neidissä on havaittavissa jo kasvun merkkejäkin. Viime keskiviikkona kävimme toisessa neuvolassa ja pikku prinsessamme oli jo ohittanut syntymäpainonsa. Hyvin siis kasvanut ainakin toistaiseksi ja muutenkin kerättiin pelkästään kehuja neuvolan tädiltä. 

Viikko sitten alkoi myös pikku neidillämme vatsavaivat. Pitkät uni pätkät alkoivat pikku hiljaa muuttua itkuisiksi jatkoiksi, joilloin projektitiimi oli helisemässä. Mitään pahempaa ei ole vielä elämässä tullut vastaan kun lohduttomasti itkevä oma lapsi, varsinkin kun mahdollisuudet auttaa on varsin rajalliset. Vaunuttelu ulkona ja sylissä heijattelu auttoivat aina hetkeksi, mutta pidempi helpotus tuli neidille vasta kakan myötä.

Tähän mennessä on yritetty rintamaidon lisänä olevan korvikkeen vaihtoa, Cuplattoman antamista ennen syöttöä ja jalkojen nostelua vatsan päälle. Helpotusta on onneksi tullut ja neiti on ollut huomattavasti aurinkoisempi viimeiset päivät.

Viimeisen viikon aikana isi on päässyt myös tutustuttamaan uusinta tulokasta musiikin ihmeelliseen maailmaan. Tähän mennessä ollaan kuunneltu sylikkäin Hurriganesia, Scorpionsia, Teräsbetonia, Iron Maidenia, Viikatetta ja Sentencediä, mutta parhaiten on toiminut Volbeat. Isin tyttö :)

Laitetaas tähän vielä kuva kuinka meillä köllötellään.
 
Nyt on kulunut reilu viikko projektitiimin kotiutumisesta ja vauvaperheen arki alkaa pikku hiljaa hahmottumaan. Kaksi asiaa on ainakin selvinnyt, joista koko perheen voimin on jouduttu luopumaan määrittelemättömäksi ajaksi, keskeytymättömät yöunet ja nopeat volttilähdöt.

Kaiken kaikkiaan arkeen on tullut huomattava määrä epävarmuutta lisää. Syökö prinsessa tarpeeksi, onko kakka oikean väristä, onko kello oikeasti neljä aamulla ja mikä ihmeen viikonpäivä tänään on? Kaikki ihmettely kuitenkin unohtuu kun sylissä istuu ihmepaketti ja tuhisee tyytyväisenä.
Prinsessan (voidaan myös lausua nuppunen, pikku neiti, sulostus yms.) ensimmäiset vieraat kävivät vajaa viikko sitten, kun insinöörin ja hallituksen puheenjohtajan vanhemmat kävivät ihmettelemässä maailman suloisinta vauvaa täällä Tampereella. Neiti keräsi puolueetonta ihailua, kun sylittäjiä riitti kylvynraikkaalle prinsessallemme.

Ensimmäisten vierailijoiden ja kylvyn lisäksi viikkoon on mahtunut monta muutakin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen neuvola, jossa painoa oli tullut kotiutumisesta jo huikeat 110 grammaa ja muutenkin kaikki oli hyvin. Ensimmäinen kauppareissu, jossa lähistön Prisma valloitettiin osuusomistajan elkein. Ja tietysti ensimäinen vaunulenkki. 
Onneksemme neiti viihtyy vaunuissa erinomaisesti ja viime päivinä arkirutiineihin on kuulunut kaksi vaunulenkkiä koko projektitiimin toimesta. Vaunuttelu on mukavaa sekä neidin, ihmisten ja koirien mielestä. 

Arkeemme on kaikkien ilojen lisäksi kuulunut aimo annos surua. Koira muorimme jouduttiin tiistaina saattelemaan viimeiselle matkalle välilevytyrän takia. Suru on suuri, mutta olemme samalla äärettömän kiitollisia kaikista niistä päivistä kun Sani elämäämme ilostutti.

Ps. Olemme yhdessä tuumin luopuneet myyrä-nimen käytöstä, se sopi hyvin projektinimeksi, mutta ei enää istu arkipäiväiseen käyttöön vauvan tultua tähän maailmaan.
 
Hieman aikaa on päässyt kulumaan ihmeellisen elämän syntymisestä ja nyt on ehtinyt itse käsittelemään asiat, joten niitä voi alkaa kertomaan "maailmalle". Varoitus, yritän kertoa tapahtumat kaunistelematta, mutta myös turhaa dramatisointia välttäen.

Kaikki lähti käyntiin perjantai-iltapäivänä, kun hallituksen puheenjohtajan vatsassa alkoi tuntua hassulta. Kahden aikaan aloimme kellottamaan supistusten välejä. Supistukset olivat säännöllisen epäsäännöllisiä, mutta missään vaiheessa ei päästy viiden minuutin väleihin. Kotona viihdyimme sunnuntain aamuyön ensi tunneille asti, jolloin supistuskivut kävivät liian koviksi kotona kestettäviksi ja supistukset tulivat alle kymmenen minuutin välein. Lepoa kotona viettettynä aikana ei hallituksen puheenjohtajalle paljoa tarjottu. Muutaman tunnin onnistui nukkumaan heräten vain supistuksiin, kun selkää hierottiin kokoajan.

Synnytysvastaanotolla insinööri komennettiin istumaan kiltisti käytävällä ja odottamaan, kun hallituksen puheenjohtajaa tutkittiin toisaalla. Luultavasti mielenterveyteni pelasti miltei samaan aikaan päivystykseen saapunut tuleva isoäiti, jonka kanssa juttu luisti. Kolme varttia, jonka aikana tehtiin päätös saammeko jäädä sairaalaan vai joudummeko kotiin, olivat käsittämättömän pitkät.

Lopputuloksena meille annettiin lupa jäädä sairaalaan ja hallituksen puheenjohtaja sai kipupiikin. Meidät ohjattiin rauhalliseen odotoshuoneseen odottamaan synnytyssaliin pääsyä. Tässä vaiheessa insinööri lähti kotiin huolehtimaan koirista ja nukkumaan edes hetkeksi. 

Noin kolmen tunnin nukkumisen jälkeen aamu kahdeksan aikoihin palasin sairaalaan, jossa hallituksen puheenjohtaja oli päässyt synnytyssaliin ja kivunlievityksenä oli käytetty suihkua, aquarakkuloita ja ilokaasua. Supistukset olivat voimistuneet ja tihentyneet selvästi, mutta kohdunsuu oli avautunut vasta kolmisen senttiä. 

Kellon edetessä supistukset muuttuivat yhä kivuliaammiksi ja epiduraalin päädyttiin noin kahdelta sunnuntai-iltapäivänä. Tässä vaiheessa supistusten alkamisesta oli kulunut noin kaksi vuorokautta ja kohdunsuu oli avautunut viitisen senttiä. Epiduraali vei kivut pois muutamaksi tunniksi, ja oksitosiini vahvisti supistuksia pitäen synnytyksen käynnissä. 

Ensimmäisen epiduraaliannoksen tehon hävittyä supistuskivut olivat muuttuneet eikä uusi annos vienyt kipuja pois. Kohdun suu oli tässä vaiheessa auki vasta 7 senttiä ja projektitiimin, varsinkin kaiken työn tehneen hallituksen puheenjohtaja, voimat vähissä. Lääkäri arveli myyrän olevan hieman virhetarjonnassa, josta johtuen synnytys ei edennyt odotetusti. 

Viimeisenä keinona normaalia alatiesynnytystä silmällä pitäen supistuskipuihin annettiin spinaalipuudute, joka voisi rentouttaa hallituksen puheenjohtajan lantion seutua ja parantaa mahdollisuuksia virhetarjonnan korjautumiseen. Spinaalipuudutus vei kivut 1,5 tunniksi, mutta ne palasivat yhtä pahoina eikä kohdunsuu ollut auennut kokonaan puudutuksen aikana.

Tässä vaiheessa myyrän syke oli hieman normaalia tasoa korkeampi. Lääkärit yrittivät ottaa myyrän päästä näytettä hapetusarvon määrittämiseen, mutta eivät siinä onnistuneet. Epäonnistunut näytteenotto yhdessä aivan kaikki voimansa käyttäneen hallituksen puheenjohtajan olon kanssa laukaisi päätöksen synnytystavan muuttamisesta. Ennen kuin ehdin edes tajuamaan hallituksen puheenjohtajaa valmisteltiin kiireelliseen sektioon.

Kun tarvittava leikkaushenkilökunta oli saatu paikalle, siirryimme leikkaussaliin, jossa keisarinleikkaus suoritettiin. Tuloksena sunnuntaina kello 21.17 maailmaan syntyi 3630 grammaa painava ja 50 cm pitkä tyttö. Haluamme perheenä kiittää erittäin suuresti kaikkia synnytykseen osallistuneita ja meitä hoivannutta TAYS:n henkilökuntaa, aivan erityisesti kätilöämme ja vastasyntyneiden osaston 2A henkilöstöä. Helpotitte kokemustamme uskomattomalla asenteellla ja meidän kohtelulla enemmän kun sanat voivat kuvata.
Eilen keskiviikkona hallituksen puheenjohtaja ja myyrä saivat luvan lähteä insinöörin mukaan kotiin. Täällä olemme nyt harjoitelleet perheenä toimimista ja pienen myyrän tyytyväisenä pitoa. Olemme omasta mielestäni onnistuneet melko hyvin, mutta onneamme varjostaa huoli perheen vanhimmasta koirasta. 

Eilen vanha rouva löytyi lattialta vasen takajalka halvaantuneena kun olimme opettelmassa pyllyn pesua. Tänään eläinlääkärissä diagnoosina oli välilevytyrä ja edessä todennäköisesti viikon sisällä siirtyminen vehreämmille metsästysmaille harakoita jahtaamaan, mikäli ihmetoipumista ei tapahdu. 
 
Viime yönä se sitten tapahtui, insinööristä tuli isä. Vuorokausien tappelun jälkeen ponteva parku ja projektitiimin silmiä rupesi hikoiluttamaan.

Tarkempaa selostusta viime päivien tulee hieman myöhemmässä vaiheessa, mutta tärkein tieto on että hallituksen puheenjohtaja ja myyrä voivat hyvin. Insinööri ottaa nyt viski-hömpsyn ja hymyilee seinille.   
 
Laskettuaika lähestyy ja puheliminen sointi lisääntyy. Kaikille asianomaisille on kyllä luvattu ilmoittaa, kun jotain ilmoitettavaa on... 

Projektitiimissä on ollut havaittavissa pientä pinnan kiristymistä ja jokaisen pienen supistuksen tullessa kaikki olisi ihan valmiita siirtymään synnyttämisvaiheeseen. Kaikesta huolimatta elämä on soljunut ihan itsekseen eteenpäin ja projektitiimin toimistotiloissa kaikki alkaa olla valmis tuota uutta yksinvaltiasta varten. Tänään käytiin vielä ostamassa sitteri myyrälle. Tosin samoin kuin turvakaukalo, sitterikin oli talossa asustavien karvaperseiden mielestä selvästi koiran lepopaikka.
Tasanteen tulevasta yksinvaltiaasta tuli mieleen, kuinka meidän projektitoimistoa selvästi vakoillaan! Ja vielä Britannian hovin toimista. Todisteita on vaikka kuinka paljon!

  • Projektitiimi meni kihloihin kesäkuussa 2010, vain viisi kuukautta myöhemmin William ja Kate matkivat.
  • Jotta vastaava nöyryytys meidän ehdittyä kihlautua ensin, häät Britanniassa järjestettiin jo vuodelle 2011 kun meidän vastaava tilaisuus oli suunniteltu kesälle 2012.
  • Me saimme tietää raskaudesta joulukuussa 2012 ja lätäkön toisella puolella tuli kiire tulla raskaaksi! Ihan varmasti kepulikonsteja on käytetty, jotta pikku Yrjö syntyi ennen meidän Abba-Ingridiä!
  • Ja viimeiseksi vielä turvakaukalo. Niillä oli ihan samallainen turvakaukalo kun meillä! 

Onko kenelläkään teollisuusvakoilutapauksiin erikoistuneen juristin numeroa?