Nyt on tullut aika avata taas sanainen arkku ja kertoa viikon tapahtumista. Hassu ilmaisu muuten tuo sanainen arkku. Eihän sanat ole fyysistä materiaa, miten ne voi saada arkkuun? Vai pitääkö olla arkku, jossa kaikuu loputtomasti?

Tiistaina, eli siis samana päivänä kun myyrä täytti 26 viikkoa, teimme projektitiimin kanssa reissun Vesilahdelle katsomaan tulevaa suurmiestä. Olen kohtuullisen varma, että meineillään on nyt jonkilainen suurempi salaliitto, jolla pyritään uskottelemaan tyhmälle vauvojen olevan oikeasti hyvin pieniä. No oli miten oli, vastassa meitä oli onnesta hehkuva pariskunta ja pirusti piereskelevä pikku jantteri. Kahvin ja pullan ohessa saimme käsityksen mitä meilläkin voi olla edessä kesän edetessä hieman pidemmälle.

Kaunistelemattoman kuvauksen kuuleminen oli itseasiassa hyvinkin mukavaa. Ei mitään turhia ruusun terälehtien maalailua, mutta toisaalta ei suuren suurta pelotteluakaan. Kaikesta tarinoinnista taisi kuitenkin olla suurempi mielen kevennys hallituksen puheenjohtajalle. Itsehän aion olla tajuttomana synnytyssalin lattialla tai kikattelen ilokaasupulloon nojaillen.

Kokemusten lisäksi meille tarttui matkaa myyrän kapaloita, joita kuulemma tulee tarviamaan paljon. Mitä jos vaan opetettaisiin rinsessa heti sisäsiistiksi, vähän kuten koiranpentu? Ei sitten tarviis vaippojakaan vaihdella.

Huikeaa historiaa on tehty, blogini sai ensimmäisen kommentin muusta kuin meidän omasta IP-osoitteesta!

Kiitän ja kumarran tarjotuista tuplapisteistä ja siirrän ne samantien pistetilille odottamaan akuuttia tarvetta, mikäli hallituksen puheenjohtaja saa tunnemyrskyn.

Töissä ei allekirjoittaneella ole ollut raskaana olevia kolleegoja. Osasyynä tähän lienee konerakennusalan suuri mediaseksikkyys, lähinnä killuttumilla varustettujen insinöörien joukossa. Muillakin insinööreillä on huhujen mukaan kuitenkin vaimoja ja jopa tulevia pikkuinsinöörejä, joten konttorillakin on lastenkasvatusvinkkejä sadellut. Työkaverilta saatiin jopa hyvinkin huokeasti turvakaukalo ja isofix-telakka. Ja kaikki tietää mitä isofix-telakka tarkoittaa...

Insinööri saa lähteä marmoritiskille ostamaan autoon osia ja pääsee asentamaan niitä sormet verillä! Kyllä elämä on ihanaa :)

Mutta moottoritieltä Turkuun. Vielä perjantaina tähän aikaan vuorokautta on hieman työintoa jäljellä, joten ajattelin tarkentaa ensimmäisessä postauksessa julkaistua myyrä-prototyypin vaatimusmäärittelyä. Olkaa hyvä!

Ps. paint.NET on ihan paras speksaustyökalu!

Taas on viikko vierähtäny nopeammin kun Himanen ehtii puolustamaan ylihintaista tyhjätutkimusta.

Heti viikon kärkeen kävimme katsastamassa perheen nuoremman insinöörin toisen rinsessan, tai ainakin olen melko varma että se oli oikea. Release versio kaksi oli sen verran pieni, etten ole ihan varma oliko se aito. Mutta sulonen kun turkulainen pienenä!

Alkuviikosta saapui myös postiin myyräloota! Hetihän se oli haettava ja ihmeteltävä oikein koko perheen voimin. Perheen ihmisvahvuus eli insinööri ja hallituksen puheenjohtaja ihmetteli myyrän vaatteita, jotka selkeästi jokin Kelan insinööreistä oli pessyt liian lämpimällä vedellä. Nelijalkaiset asukkimme puolestaan ihastuivat laatikkoon. Hulluilla on halvat huvit, ja koirat viihtyvät laatikossa. Alla todisteena digitaaliselle kennolle jännite-eroina muodostunut todiste.

Perjantaina insinööri kävi hakemassa myyrämobilen valtuuttamattomalta huoltoedustajalta. Nyt kelpaa myyrän nukkua autossakin kun laturinhihna ei kitise ja jakohihna pauku. Lähiaikoina insinööri aikoo marssia oikein marmoritiskin ääreen ostamaan isofix-kiinnikkeen ja kaksi ruuvia, jotta myyrämobileen saadaan asian mukainen kiinnitys rinsessan vankkureita varten.

Ps. kenenkään on turha väittää, ettei raskaudella ole vaikutusta tulevan isän elimistöön. Itselleni on raskauskiloja tullut viisi!

Vielä tuo rakkautemme pieni jyrsijä tököttää hiljaa ja sievästi hallituksen puheenjohtajan sisuksissa, mutta isojen poikien puheiden mukaan asiaan on tulossa muutos. 

Tänään olin puhelimessa Vesilahden Robinin kanssa, josta aiemmin viikolla tuli ylpeä isä. Tulimme lopputulokseen, että aika kulkee eteenpäin poikkeamatta matkalla lähikaupassa, ja jopa eksponentiaalisella nopeudella, mitä pidemmälle raskaus etenee. Vastahan tässä Kelalta tilattiin "se pakkaus jonka nimeksi pitäisi keksiä joku sukupuolineutraali nimi ettei isät hämmenny"-pakkaus ja kohta myyrä menee rippikouluun. Sivuhuomautuksena; taidan lähettää hallitukselle tiedonannon, jossa ilmoitetaan äitiyspakkauksen nimen vaihtuneen myyrälootaksi!

Kesän ollessa kauneimmillaan myyrä putkahtaa kolostaan mualimmaan, joutuu rinsessamme alttiiksi hyvien vaikutteiden lisäksi niille huonoille. Jossain vaiheessa myyrä ei välttämättä haluakkaan olla enää insinöörin kanssa kotona ja katsella Pantera DVD:tä vaan lähteä katsomaan ympäristöä. Entä jos se törmää ulkona lobsteriin, jolla on ironinen parta (toimituksen huomio: mikä helvetti on ironinen parta?). Tai päätyy lähikahvilaan juomaan mokka-karamelli-makusiirappi-ruusunkukka-kahvia boheemien elämäntapataiteilijoiden kanssa. Tätä ei nyt pidä ymmärtää väärin, rakastan myyräämme vaikka siitä tulisi humanisti, mutta minulla on myös unelma. 

Ehkä jonain päivänä myyrämme ratkoo omassa huoneessaa differentiaaliyhtälöitä Iron Maidenia kuunnellen!

Eksyin muuten pitkästä aikaa taas näyteikkunashoppailemaan myyrälle uniformuja, tässä muutama must have!

Ja pakollinen Big Bang Theory jumpperi!

Projektiryhmällä on ollut viimeisen blogipäivityksen jälkeen melkoisesti tekemistä muunmuassa matkailua, pilkkikisailua ja potkiskelua.

Tiistaina käänsimme Passatin nokan kohti Varkautta ja insinöörin vanhempia. Pakatun tavaran määrää ja tulevaisuutta miettiessä alkoi pieneen päähän hahmottua kuva täysperävaunurekasta. Kuuleman mukaan pienen pieni myyrä vaatii yllätävän suuren määrän tavaraa. Ehkä minibussinkin riittää.

Keskiviikkona jatkoimme matkaa Varkaudesta kohti Sotkamoa, jossa meitä odottelivat tulevat isovanhemmat mallia anoppila. Anoppilassa majailtaessa tapahtui insinöörille asioita ensimmäistä kertaa vaikka ja paljon. 

Perjantain tapahtuman tarjosi myyrä. Myyrä innostui hallituksen puheenjohtajan vatsassa pitämään kunnon bileet ja insinöörikin tunsi potkaisun vatsan päältä tunnustellessa. Että oli hieno fiilis! Pitänee harkita ostetaanko myyrälle nappikset balettihamee sijasta... 

Lauantaina uuden kokeiluun innoitti Koliportin parkkipaikalle pysäköity uuden karhea bemari. Niin kiilsi komeasti, että piti ihan kylkeen peruuttaa. Noh, ensimmäisen kerran perusteella en aio harrastusta jatkaa. Ei se niin hauskaa ollut.

Pääsiäisloman kruunasi uutiset veljestriion nuorimmalta insinööriltä eli toisiksi vanhimmalta veljekseltä. Minusta tuli toisen kerran täti! Insinööri, hallituksen puheenjohtaja ja myyrä onnittelee isosti onnellista perhettä pienen rinsessan johdosta!