Nyt on kulunut reilu viikko projektitiimin kotiutumisesta ja vauvaperheen arki alkaa pikku hiljaa hahmottumaan. Kaksi asiaa on ainakin selvinnyt, joista koko perheen voimin on jouduttu luopumaan määrittelemättömäksi ajaksi, keskeytymättömät yöunet ja nopeat volttilähdöt.

Kaiken kaikkiaan arkeen on tullut huomattava määrä epävarmuutta lisää. Syökö prinsessa tarpeeksi, onko kakka oikean väristä, onko kello oikeasti neljä aamulla ja mikä ihmeen viikonpäivä tänään on? Kaikki ihmettely kuitenkin unohtuu kun sylissä istuu ihmepaketti ja tuhisee tyytyväisenä.
Prinsessan (voidaan myös lausua nuppunen, pikku neiti, sulostus yms.) ensimmäiset vieraat kävivät vajaa viikko sitten, kun insinöörin ja hallituksen puheenjohtajan vanhemmat kävivät ihmettelemässä maailman suloisinta vauvaa täällä Tampereella. Neiti keräsi puolueetonta ihailua, kun sylittäjiä riitti kylvynraikkaalle prinsessallemme.

Ensimmäisten vierailijoiden ja kylvyn lisäksi viikkoon on mahtunut monta muutakin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen neuvola, jossa painoa oli tullut kotiutumisesta jo huikeat 110 grammaa ja muutenkin kaikki oli hyvin. Ensimmäinen kauppareissu, jossa lähistön Prisma valloitettiin osuusomistajan elkein. Ja tietysti ensimäinen vaunulenkki. 
Onneksemme neiti viihtyy vaunuissa erinomaisesti ja viime päivinä arkirutiineihin on kuulunut kaksi vaunulenkkiä koko projektitiimin toimesta. Vaunuttelu on mukavaa sekä neidin, ihmisten ja koirien mielestä. 

Arkeemme on kaikkien ilojen lisäksi kuulunut aimo annos surua. Koira muorimme jouduttiin tiistaina saattelemaan viimeiselle matkalle välilevytyrän takia. Suru on suuri, mutta olemme samalla äärettömän kiitollisia kaikista niistä päivistä kun Sani elämäämme ilostutti.

Ps. Olemme yhdessä tuumin luopuneet myyrä-nimen käytöstä, se sopi hyvin projektinimeksi, mutta ei enää istu arkipäiväiseen käyttöön vauvan tultua tähän maailmaan.
 
Kuten kaikissa projekteissa, on meidänkin hankkeeseen asetettu aikataulu. Heinäkuun 30 päivä, prototyyppi olisi tarkoitus julkaista koko maailmalle ihmeteltäväksi ja ihailtavaksi. Katsellaan sitten sitä palvontaa kun myyrä hieman kasvaa... Tiedossa olevan aikataulun takia maanantaiksi kalenteriin merkitty "Synnytys klo 16:15-17:15" aiheutti insinöörissä hieman hämmennystä. Ei minulla mitään tunnin synnytystä vastaan ole, mutta eikö nyt kannattaisi edes heinäkuulle odottaa.  

Maanantaina ei kuitenkaan ollut edessä matkaa synnytysosastolle, vaan suunnistimme kohti perhevalmennusta jossa neuvolan täti kertoi mitä kaikkea sitä sitten oikean synnytyksen aikana voidaan kohdata. On eri synnytyksen vaiheita, erilaisia oireita, erilaisia kipuja ja kivun lievityksiä. Henkilökohtaisesti aion käyttää kivunlievitykseen ilokaasua. Niin ja tuoreelle äidille saa ihan luvan kanssa salakuljettaa pitsaa kunhan myyrä on maailmaan ilmestynyt.

Nyt kun tiesimme kaiken synnytyksestä oli tänään hyvä käydä vielä kerran kurkistamassa keskusäitiysmyyrälässä kuinka tuo rakkautemme Abba-Ingrid on kasvanut. Hallituksen puheenjohtajan vatsassa myyrä köllötteli kaikessa komeudessaan ja painoakin oli kertynyt jo arviolta 2100 kilogramman tuhannesosaa! Koko arvion perusteella on ehkä harkittava pientenkin vauvanvaatteiden lisähankintoja. Tähän mennessä 50 koon vaatteita kun on kertynyt kolme! 
 
MM-kisat ja euroviisut on nyt kisattu ja paluu normaaliin päivärytmiin. 

Sunnuntaina kävimme toivottamassa uuden pikku ihmisen sukuun. Insinöörin nuoremman version toinen tyttö sai vettä päähän ja uuden nimen. Minulle oli varattu syli-insinöörin kunnia ja sain kanniskella vauvaa sydämeni kyllyydestä! Hurjalta tuntuu ajatus, että meidänkin projekti pullauttaa samanlaisen prototyypin alle kolmen kuukauden kuluttua!

Tänänä kävimme projektitiimin kanssa myyräkonsultilla. Vieläkään ei mitään hirveän hälyyttävää ollut, hiukan sokerit ylhäällä ja hemoglobiinit alhaalla. Mutta sairaalahoitoa ei tarvita ja kotiin päästiin koko konkkaronkka. Toivotaan nyt että kaikki jatkuu samaan tapaan ja lopputuloksena saadaan maailman paras myyrä!

Pahoitteluni lyhyestä päivityksestä, mutta insinöörienkin on käytävä vessassa.