Nyt on kulunut reilu viikko projektitiimin kotiutumisesta ja vauvaperheen arki alkaa pikku hiljaa hahmottumaan. Kaksi asiaa on ainakin selvinnyt, joista koko perheen voimin on jouduttu luopumaan määrittelemättömäksi ajaksi, keskeytymättömät yöunet ja nopeat volttilähdöt.

Kaiken kaikkiaan arkeen on tullut huomattava määrä epävarmuutta lisää. Syökö prinsessa tarpeeksi, onko kakka oikean väristä, onko kello oikeasti neljä aamulla ja mikä ihmeen viikonpäivä tänään on? Kaikki ihmettely kuitenkin unohtuu kun sylissä istuu ihmepaketti ja tuhisee tyytyväisenä.

Prinsessan (voidaan myös lausua nuppunen, pikku neiti, sulostus yms.) ensimmäiset vieraat kävivät vajaa viikko sitten, kun insinöörin ja hallituksen puheenjohtajan vanhemmat kävivät ihmettelemässä maailman suloisinta vauvaa täällä Tampereella. Neiti keräsi puolueetonta ihailua, kun sylittäjiä riitti kylvynraikkaalle prinsessallemme.

Ensimmäisten vierailijoiden ja kylvyn lisäksi viikkoon on mahtunut monta muutakin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen neuvola, jossa painoa oli tullut kotiutumisesta jo huikeat 110 grammaa ja muutenkin kaikki oli hyvin. Ensimmäinen kauppareissu, jossa lähistön Prisma valloitettiin osuusomistajan elkein. Ja tietysti ensimäinen vaunulenkki. 

Onneksemme neiti viihtyy vaunuissa erinomaisesti ja viime päivinä arkirutiineihin on kuulunut kaksi vaunulenkkiä koko projektitiimin toimesta. Vaunuttelu on mukavaa sekä neidin, ihmisten ja koirien mielestä. 

Arkeemme on kaikkien ilojen lisäksi kuulunut aimo annos surua. Koira muorimme jouduttiin tiistaina saattelemaan viimeiselle matkalle välilevytyrän takia. Suru on suuri, mutta olemme samalla äärettömän kiitollisia kaikista niistä päivistä kun Sani elämäämme ilostutti.

Ps. Olemme yhdessä tuumin luopuneet myyrä-nimen käytöstä, se sopi hyvin projektinimeksi, mutta ei enää istu arkipäiväiseen käyttöön vauvan tultua tähän maailmaan.

Projektiryhmällä on ollut viimeisen blogipäivityksen jälkeen melkoisesti tekemistä muunmuassa matkailua, pilkkikisailua ja potkiskelua.

Tiistaina käänsimme Passatin nokan kohti Varkautta ja insinöörin vanhempia. Pakatun tavaran määrää ja tulevaisuutta miettiessä alkoi pieneen päähän hahmottua kuva täysperävaunurekasta. Kuuleman mukaan pienen pieni myyrä vaatii yllätävän suuren määrän tavaraa. Ehkä minibussinkin riittää.

Keskiviikkona jatkoimme matkaa Varkaudesta kohti Sotkamoa, jossa meitä odottelivat tulevat isovanhemmat mallia anoppila. Anoppilassa majailtaessa tapahtui insinöörille asioita ensimmäistä kertaa vaikka ja paljon. 

Perjantain tapahtuman tarjosi myyrä. Myyrä innostui hallituksen puheenjohtajan vatsassa pitämään kunnon bileet ja insinöörikin tunsi potkaisun vatsan päältä tunnustellessa. Että oli hieno fiilis! Pitänee harkita ostetaanko myyrälle nappikset balettihamee sijasta... 

Lauantaina uuden kokeiluun innoitti Koliportin parkkipaikalle pysäköity uuden karhea bemari. Niin kiilsi komeasti, että piti ihan kylkeen peruuttaa. Noh, ensimmäisen kerran perusteella en aio harrastusta jatkaa. Ei se niin hauskaa ollut.

Pääsiäisloman kruunasi uutiset veljestriion nuorimmalta insinööriltä eli toisiksi vanhimmalta veljekseltä. Minusta tuli toisen kerran täti! Insinööri, hallituksen puheenjohtaja ja myyrä onnittelee isosti onnellista perhettä pienen rinsessan johdosta! 

Nyt voi pikku hiljaa sanoa jo, että selviydyimme yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa viikonlopusta hengissä. 

Perjantaina aloitimme viikonloppuun ja vanhempien saapumiseen valmistautumisen huiskamalla hulluna projektitoimisto siistiin kuntoon. Tai no, ainakin aiottiin huiskaa. Töistä kotiin tullessa kävin piuhaostoksilla ja TADAA, nyt meidän kotidopplerin saa kytkettyä kiinni läppäriin. Tulosta ällistellä pällistellä alla olevasta videosta, tältä siis kuulostaa tuleva Suomen yksinvaltias:

Puhtaasti tekniseltä kannalta myyrän sydänäänistä voidaan seuraavat kaksi kuvaajaa. Toimituksen huomiona että alkuperäiselle, 44100Hz näytteenottotaajuudella äänitetylle, audionauhotteelle on suoritettu desimointi käyttäen kertoimena kahdeksan ja 30 kertoimen FIR-alipäästösuodinta. Ensimmäisenä otetaan tarkasteluun fourier-muunnosta käyttäen tehty taajuusanalyysi, jonka tuloksesta seuraava graafi on piirretty.

Nicke Knackertonia lainatakseni: Johtopäätös, Myyrän sydänäänet eivät koostu yhdestä sini-aallosta. Yllättävää!

Vielä sitten insinööripornoa rakastaville sama taajuusinformaatio spectrogrammi-muodossa:

Launtaina kävimme sitten tänne Suomen Turkuun eli Tampereella rantautuneiden vanhempieni kanssa syömässä oikein keskustassa. Ruokahalun maksimoimiseksi päätimme harrastaa hyötyliikuntaa ja lähdimme shoppailemaan hyökkäysvaunuja. Voittajaksi kaiken maailman kevyiden panssariajoneuvojen joukosta valikoitui Crescentin Classic-vaunut. 

Vaunujen ajaton ulkonäkö ja hyvin kaarteissa toimiva ajonvakautusjärjestelmä vakuutti raadin. Rungon suunnittelussa on selkeästi huomioitu sivuttaiset vääntöliikkeet, joita vaunujen sivuilla kulkevat koirat voivat saada aikaan. Vakiovarusteena vaunuissa on kahdeksan tuuman mustat kolmipuolaiset vanteet ja audiopuoli loistaa poissaolollaan. Vastaiskuna mopoautoille voisin keväällä viritellä meidän hyökkäysvaunuun 18 tuumaset vanteet ja 12 tuuman subbarin, siinä ois teineille ihmettelemistä!

Aloitan tämän kertaisen kirjoituksen arvoituksella, joka jättää Pekka Himasen rahoitusmysteerinkin toiseksi:

Mitä siitä tulee kun hallituksen puheenjohtaja pääsee vartioimattomalle ostosretkelle Tampereen keskustaan?

Vastaus: Lahja insinöörille! 

Työpäivän jälkeen kotona odotti innosta halkeamaisillaan (myyrä ei ole vielä niin suuri) oleva nainen. Kirjakaupan muovipussista paljastu insinöörille hankittu kirja, jonka nimi sai väsyneen arjensankarin hymyilemään; Vauva, omistajan opas.  Takakannessa luvataan paljon hyviä ohjeita niille teknisesti orientoituneille lukijoille, joille myyrä on huomattavasti auton moottorinohjausyksikön toimintaa uudempi tuttavuus. Vielä en ole kokonaan kirjaa lukenut, kun on Ajan pyörän lontooksi kirjoitettu viimeinen osa pahasti kesken, mutta seuraavaksi se ehdottomasti lukuun lähtee. Pikaisella silmäyksellä löydetyt myyrän kaavio osaluettelolla höystettynä sekä vian määritys äänimerkkien antavat viitteitä teoksesta, johon insinööri mielellään syventyy. Erityisesti viittaus myyräkonsulttiin termillä valtuutettu huoltoedustaja ansaitsee suuren plussan kekseliäisyydestä.

Kirjallisen materiaalin lisäksi projektitoimistoon ilmestyi viime viikon aikana tekninen vimpain, kun saimme Vesilahden Robinilta vaimoineen lainaan doppler-kekottimen. Kyllä se on vaan myönnettävä, onhan se mukava laite. Parina edellisenä iltana insinööri on levittänyt hallituksen puheenjohtajan hupikummulle (kylmää) rasvaa ja huudon loputtua etsinyt myyrän sydänäänet ihmisten ilmoille. On se vaan mualiman suurin ihme tuo myyrä, joka meillä kasvaa.

Tämän viikon loppupuoliskolla allekirjoittaneet vanhemmat saapuvat Tampereelle tekemään insinööri-veljeksille vaimoineen tupatarkastukset. Ennen kuin kukaan ehtii asiaa ihmetellä selvennän erästä asiaa. Toisin kuin yleisesti luullaan, meillä insinööreilläkin on vanhemmat. Julkisuudessa esitety teoria, jossa luonnosta löydetyistä toukista metamorfoosin kautta kehittyy luomakuntaa hallitseva rotu, on täysin väärä. Aivan kuten muutkin, synnymme äidistä ja kehitymme myyrä vaiheesta kohti aikuisuutta normaalisti, jotain vain vinksahtaa etukäteen määrittelemättömässä vaiheessa. Vanhempien tupatarkastuksen lisäksi täällä nyt odotellaan 12 päivä varattua rakenneultraa, jossa selviää onko myyrällä killuttimet vai tuleeko siitä kaunis.