Kuten kaikissa projekteissa, on meidänkin hankkeeseen asetettu aikataulu. Heinäkuun 30 päivä, prototyyppi olisi tarkoitus julkaista koko maailmalle ihmeteltäväksi ja ihailtavaksi. Katsellaan sitten sitä palvontaa kun myyrä hieman kasvaa... Tiedossa olevan aikataulun takia maanantaiksi kalenteriin merkitty "Synnytys klo 16:15-17:15" aiheutti insinöörissä hieman hämmennystä. Ei minulla mitään tunnin synnytystä vastaan ole, mutta eikö nyt kannattaisi edes heinäkuulle odottaa.  

Maanantaina ei kuitenkaan ollut edessä matkaa synnytysosastolle, vaan suunnistimme kohti perhevalmennusta jossa neuvolan täti kertoi mitä kaikkea sitä sitten oikean synnytyksen aikana voidaan kohdata. On eri synnytyksen vaiheita, erilaisia oireita, erilaisia kipuja ja kivun lievityksiä. Henkilökohtaisesti aion käyttää kivunlievitykseen ilokaasua. Niin ja tuoreelle äidille saa ihan luvan kanssa salakuljettaa pitsaa kunhan myyrä on maailmaan ilmestynyt.

Nyt kun tiesimme kaiken synnytyksestä oli tänään hyvä käydä vielä kerran kurkistamassa keskusäitiysmyyrälässä kuinka tuo rakkautemme Abba-Ingrid on kasvanut. Hallituksen puheenjohtajan vatsassa myyrä köllötteli kaikessa komeudessaan ja painoakin oli kertynyt jo arviolta 2100 kilogramman tuhannesosaa! Koko arvion perusteella on ehkä harkittava pientenkin vauvanvaatteiden lisähankintoja. Tähän mennessä 50 koon vaatteita kun on kertynyt kolme! 

Meillä on ollut viimeisen viikon aikana oikein jännät oltavat!

Kaennnuuun (suomalaisittain lausuttuna Kainuun) reissulta kotiuduttua hallituksen puheenjohtajan selkä ilmoitti, ettei tässä nyt kyllä varmaan ehkä mahdollisesti kenties tuhannen kilometrin viikonloppureissuja tehdä. Onneksi perheen syöksysämpylässä on sentään ilmastointi, jottei koko konkkaronkka hyytynyt matkalle trooppisessa ilmastossa.

Kotia palattua ilmat on pysyneet hyvinkin lämpiminä, chilit viihtyy hyvin ulkona ja koirat tiiviisti sohvalla, valitettavasti hallituksen puheenjohtajalla meinaa olla kaikkialla hieman epämukava. Jollei säät tästä muutu, täytyy pihalle ostaa jonkunlainen uima-allas! 

Lämpien säiden lisäksi ollaan käyty porukalla opiskelemassa uusia taitoja. Perhevalmennuksessa maanantaina saimme kuulla miten pientä nelijalkaista jyrsijän pentua pitäisi hoitaa. Suullisten neuvojen lisäksi mukaan saatiin lyhyt käyttöopas, josta voi olla tulevaisuudessa arvaamaton apu. Tunnetustihan käyttöohjeita EI lueta, mutta myyrän tapauksessa poikkeukseen on luultavasti sorruttava.

Eilen oli sitten vuorossa ensimmäinen myyrän ultaraääni metsästys, jonne insinööri ei päässyt mukaan työkiireiden takia. Rakkautemme pörrö-mansikki painaa Tampereen yliopistollisen myyräsairaalan arvioiden mukaan jo melkein kaksi kiloa! Ja ennusteen mukaan ulos poksahtaessa rinsessalle elopainoa on kertynyt jopa 3,6kg. Mukava oilisi tietää millaisella otannalla statistiikka näitä ennusteita varten on kerätty ja käytetäänkö ennusteen luomiseen adaptiivista luokittelijaa. Metsästys reissulla hallituksen puheenjohtajaa tökittiin neuloilla ja kehoitettiin jatkamaan kotitökkimistä verensokerin seurannan merkeissä. Mitään hälyttävää ei kuitenkaan tuotu projektitiimin tietoon joten jatkamme iloisella asenteella kohti heinäkuun viimeisiä päiviä ja odottavaa univajetta.

Kirjoittelen uusimman päivityksen jo tänään, ihan vain säilyttääkseni perherauhan. Hallituksen puheenjohtaja käy varmaan kohta silmille ellei uutta päivitystä tule nopeasti.

Suomen pelien välipäivänä meille oli varattu myyrän metsästys aika keskusäityisneuvolasta. Myyräkonsultin mielestä meidän tulee käydä näyttämässä myyrää säännöllisesti, jotta prinsessan kasvua voidaan seurata. Tähän mennessä kaikki on ainakin mennyt hyvin, tiistaina konsultin tekemien mittausten perusteella tehtyjen laskelmien mukaan myyrä painoi jo huikeat 1,2kg! Tai kuten turkulaiset sanoisivat, tusina sataa grammaa. 
Viimeisen kerran ennen syntymää meidän olisi tarkoitus metsästää myyrää viiden viikon päästä.

Mahassa köllivä pikku lady on muuten saanut hullusti voimaa monotuksiin. Alkaa potkut jo näyttämään enemmän elokuvan alienilta kun suloisen myyrän monottelulta

MM-kisoissa Suomi otti eilen pataan USA:lta ja porilaisillekin toivottavasti selvisi, että Raantakin on kuolevainen. Noh, eivät kaikki voi olla yhtä hyviä joka päivä kuin meidän myyrä jo syntyessään tulee olemaan! Toivo mitallista elää kuitenkin, jos koko joukkue parantaa peliä. Voisivat ottaa mallia esimerkiksi meidän projektista!

Nyt kun myyrän ensimmäiset jääkiekon MM-kisat on saatu kunnialla käytiin, on myös aika päivittää kuulumisia.

Projekti kävi vajaa viikko sitten määräaikaisella konsulttikäynnillä myyrälässä. Vähän kuten Suomen voitto Saksasta, käynti ei ollut aivan tyylipuhdas voitto. Hallituksen puheenjohtajan sokerirasitustestin tulokset oli perinteisesti ihan "siinä hilkulla", joten jouduttiin kotiseurantaan. Mitään hälyyttävää mittauksissa ei kuitenkaan ole tähän mennessä tullut ilmi, joten eiköhän kaikki ole ihan OK.

Tiistaina rytmiryhmän pitäisi sitten lähteä kaikuluotaamaan prototyypin kokoa keskysäitiysmyyrälään, jotta nähdään onko myyrä kasvanut kuten pitääkin. Luotto myyrään on huomattavasti suurempi kun Ruotsin maajoukkueeseen!

Kuten ajalla yleensä on tapana, eteenpäin on tultu sitten tikkuun ilmestyneen ilouutisen jälkeen. Prototyypin valmistumisen lähestyminen on saanut meidät hallituksen puheenjohtajan kanssa miettimään millaista on elämä synnytksen jälkeen. Yhdessä asiassa ollaan oltu yhtämieltä, neuvoja tullaan ainakin saamaan! 

Kyseessä on perheen ensimmäinen projekti, joten oletusarvoisesti monilla on antaa neuvoja uuteen elämäntilanteeseen. Eikä se sinällään haittaa mitään! Suurin osa neuvoista on varmasti hyviä ja tervetulleita, mutta oletusarvoisesti otosavaruuteen mahtuu muutakin. Hauska nähdä mihin tämä menee, sano jo Repomies aikanaan...

Aamulla suuntasimme taas projektitiimin kanssa kohti keskusmyyräneuvolaa ja ultraääntä. Edellisellä käynnillä konsultti ei onnistunut löytämään myyrältä ylähuulta ja jotain suonia sydämmestä.

Tällä käynnillä sekä insinööri, että konsultti skarppasivat edellesestä. Kaapit eivät joutuneet kestämään hartioilla paukuttelua ja myyrältä löytyivät puuttuvat palaset. Sukupuolta udeltiin yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa ja hetken hiljaisuuden jälkeen kuulimme tuomion. Myyrältä puuttuu killuttimet, eli siitä tulee kaunis! Luultavasti tulee niin kaunis, että isän on hankittava jotain kättä pidempää innokkaimpien kosioiden häätämiseksi ikkunoiden alta.

Huomenna edessä on vielä konsulttikäynti paikallisessa neuvolassa, jonka jälkeen tiimimme siirtyy lomamatkalle kohti kotijuuriaan. Siellä sitten näytellään myyrämahaa oikein urakalla sukulaisille!

Juuri alkaneen loman ja kevään kunniaksi projektitoimistossa pakattiin kamppeet autoon suunnattiin kohti aurinkoista järven jäätä tavoitteena ahvenet. Tämä siis teoriassa.

Hallituksen puheenjohtajalle piti ensin hankkia kumisaappaat, jotta arvokkaat varpaat ei kastuisi. Ensimmäinen saappaiden ostoreissu tehtiin eilen lauantaina ja tuomisina oli mustat Hai-kumpparit. Musta ei kuitenkaan ole kauden muotiväri, tai ainakaan paras mahdollinen, joten mielessä hankinta listalle lisättiin limenvihreät kumijalkineet. 

Aamulla sitten ennen kuin hobitit ehtivät ovelle vitsoineen, starttasimme vanhan sotaratsun ja pöräytimme Toyotan läheisen metsälammen kupeeseen. Tarvoimme myyrä mukana poraamaan reikiä jäähän ja tunnin auringosta nauttimisen jälkeen kyllästyimme. Ei nykyn nykyä. Muu ei auttanut kun suunnata nokka kohti Kangasalan Prismaa, josta löytyi puheenjohtajalle elämän rakkaus, eli ne kauan etsityt oikean väriset kumpparit!

Voitokkaan kauppareissun jälkeen kohteena oli vielä Kaukajärven itäinen kolkka, jossa saimme nauttia muutaman muunkin pilkkijän ja hirveen monen hiihtäjän seurasta. Ketään ei lyöty kairalla. Liekkö Ahti todennut reilun toimintamme hyväksi, vai saatiinko vain säälistä, mutta pian hallituksen puheenjohtaja kiskoi jäälle ahvenen. Kokoa kalalla oli ainakin kaksi metriä ja sitä avannosta kiskoi valehtelematta kymmenkunta ihmistä. Vaan tietääpä nyt meidänkin myyrä miltä ahven näyttää! Sivistymättömille pääkaupunkilaisille teineille ja turkulaisille liitän oheen kuvan. 

Huomenna on sitten kyseessä ihan erilainen pilkkireissu, kun lähdemme näyttämään myyrää uudestaan tuolle keskusmyyräneuvolan myyräkonsultille. Kyseessä on sama konsultti, joka viime käynnillä hukkasi myyrän ylähuulen ja sukupuolen. Toivotaan tällä kertaa parempaa tulosta!

Kuten parhaimmatkin lintubongarit, varustauduimme eilis aamuna lämpimillä toppakamppeilla ja lähdimme hallituksen puheenjohtajan kanssa bongausreissulle. Ei muuta kun saksalaisen insinöörityön taidonnäyte käyntiin ja matka kohti keskusmyyräneuvolaa oli alkanut.

Perille saavuttuamme valtuutettu myyräkonsultti ohjasi meidät tutkimushuoneeseen ja komensi projektin tärkeimmän henkilön selälleen pöydälle samalla insinööriä komentaen. En olisi kuulemma saanut testata seinällä olevan kaapin ja oman olkapääni iskuenergian vastaanottokykyä. Kuten arvata saattaa, kaappiin ei sattunut.

Konsultti alkoi sohia kepukalla protohallin yläpuolella ja näytölle ilmeistyi ilmielävä myyrä, joka nukkua tohnotti rankan automatkan jälkeen. Olen aivan varma, että jostain kaukaisuudesta kajahti Imperial Marchin alkutahdit kun tuo rakkautemme hedelmä oli taas nähtävillä. Toivottavasti maailma on valmis Darth Vader junioriamme varten!

Puolen tunnin sohimisen aikana ehtii insinööri miettiä vaikka mitä. Miksi tuo lääkäri ei puhu juuri ollenkaan, kuuluuko myyrän näyttää alienilta, onko tuo nyt sitten se sydän, onko kaikki varmasti kunnossa? Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin, vaikka ajan puutteen vuoksi lääkäri ei ehtinytkään ylähuulta(?) löytämäänkään. Saimme kuitenkin vielä toisen bongausajan, jotta lääkäri voi jonkun sydänverisuonijuttuhomman ja ylähuulen varmistaa. Sillä reissulla voi sitten myyrän sukupuolikromosomijakaumakin selvitä, kun tästä reissusta jäi käteen vain hirveä kasa käsittämättömiä tulosteita ultran ajalta.

Aloitan tämän kertaisen kirjoituksen arvoituksella, joka jättää Pekka Himasen rahoitusmysteerinkin toiseksi:

Mitä siitä tulee kun hallituksen puheenjohtaja pääsee vartioimattomalle ostosretkelle Tampereen keskustaan?

Vastaus: Lahja insinöörille! 

Työpäivän jälkeen kotona odotti innosta halkeamaisillaan (myyrä ei ole vielä niin suuri) oleva nainen. Kirjakaupan muovipussista paljastu insinöörille hankittu kirja, jonka nimi sai väsyneen arjensankarin hymyilemään; Vauva, omistajan opas.  Takakannessa luvataan paljon hyviä ohjeita niille teknisesti orientoituneille lukijoille, joille myyrä on huomattavasti auton moottorinohjausyksikön toimintaa uudempi tuttavuus. Vielä en ole kokonaan kirjaa lukenut, kun on Ajan pyörän lontooksi kirjoitettu viimeinen osa pahasti kesken, mutta seuraavaksi se ehdottomasti lukuun lähtee. Pikaisella silmäyksellä löydetyt myyrän kaavio osaluettelolla höystettynä sekä vian määritys äänimerkkien antavat viitteitä teoksesta, johon insinööri mielellään syventyy. Erityisesti viittaus myyräkonsulttiin termillä valtuutettu huoltoedustaja ansaitsee suuren plussan kekseliäisyydestä.

Kirjallisen materiaalin lisäksi projektitoimistoon ilmestyi viime viikon aikana tekninen vimpain, kun saimme Vesilahden Robinilta vaimoineen lainaan doppler-kekottimen. Kyllä se on vaan myönnettävä, onhan se mukava laite. Parina edellisenä iltana insinööri on levittänyt hallituksen puheenjohtajan hupikummulle (kylmää) rasvaa ja huudon loputtua etsinyt myyrän sydänäänet ihmisten ilmoille. On se vaan mualiman suurin ihme tuo myyrä, joka meillä kasvaa.

Tämän viikon loppupuoliskolla allekirjoittaneet vanhemmat saapuvat Tampereelle tekemään insinööri-veljeksille vaimoineen tupatarkastukset. Ennen kuin kukaan ehtii asiaa ihmetellä selvennän erästä asiaa. Toisin kuin yleisesti luullaan, meillä insinööreilläkin on vanhemmat. Julkisuudessa esitety teoria, jossa luonnosta löydetyistä toukista metamorfoosin kautta kehittyy luomakuntaa hallitseva rotu, on täysin väärä. Aivan kuten muutkin, synnymme äidistä ja kehitymme myyrä vaiheesta kohti aikuisuutta normaalisti, jotain vain vinksahtaa etukäteen määrittelemättömässä vaiheessa. Vanhempien tupatarkastuksen lisäksi täällä nyt odotellaan 12 päivä varattua rakenneultraa, jossa selviää onko myyrällä killuttimet vai tuleeko siitä kaunis.

Ensimmäisessä kirjoituksessa kertoilin kuinka projektimme Myyrä käynnistettiin ja prototyyppi saatiin tuotanto linjalle. Astelimme hallituksen puheenjohtajan kanssa hämmentynein mielin kohti viidakkoa, jota myös raskausajaksi kutsutaa.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin tarttua tähän käsitteeseen raskausviikko. Olemme (huomaa sinnikäs monikon käyttö) nyt viikolla 13 (+ 3 päivää). "Normaalille" insinöörille viikko ja päivä käsitteet ovat siellä monimutkaisuuden huipulla, mutta vielä ymmärrettävissä, vaan kuinka on raskausviikko? Olen antanut ymmärtää itselleni, että tämä ajanlasku alkaa päivästä jolloin hallituksen puheenjohtaja oli edellisen kerran  kiukkuinen  ennen myyrän tekoa. Ei täsmää! Miten ajan laskeminen voidaan aloittaa ennen kun myyrä on myyrä? Toki myyrän muna ja myyrän häntä olivat silloin olemassa, mutta ei itse myyrä. Ihan yhtä väärin on esimerkiksi sanoa Turkua mukavaksi kaupungiksi. Turun olemassa olo on mukava asia, muutenhan turkulaiset olisivat täällä meidän keskuudessa, mutta ei se Turkua mukavaksi kaupungiksi tee. 

Mutta takaisin kukkaruukkuun.

Raskausviikoista 1-4 ei paljoa ole kerrottavaa, normaalia tiimityöskentelyä yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa. Viidennellä viikolla kaikki muuttuikin sitten radikaalisti, taikatikusta löytyi ylimääräinen viiva. Kaikki tulisi muuttumaan iäksi, ja hyvä niin! Vielä ei suuria raskaus oireita kummalakaan ollut, jollei lievää paniikkia lasketa. 

Projektin sivuvaikutukset alkoivat hiljalleen käydä selviksi tiimiläisille. Sekä insinöörille että puheenjohtajalle alkoi tulla selittämättömiä mielitekoja herkkujen suhteen, sipsin ja karamellien kulutus nousi ennätyslukemiin. Myös selittämätön väsymys saattoi vaivata silloin tällöin. Selkeä ero tiimin jäsenien välille saatiin kuitenkin pahoinvoinnin suhteen. Meidät miehet on selvästi rakennettu kestämään raskauden mukanaan tuomat haittavaikutukset, mutta puheenjohtajaa pahoinvointi alkoi vaivaamaan. Kieltäytyi kerran jopa suklaasta, hyvä etten soittanut samantien palokuntaa ja ambulanssia paikalle!

Ensimmäiset visuaaliset havainnot myyrästä tehtiin joulukuun puolivälin kieppeillä. Varhaisultrassa tosin myyrä näytti erehdyttävästi pieneltä kengältä. Myyräluotaaja kuitenkin vakuutti tuon 9 mm pitkän elämämme sulostuttajan olevan täysin normaalin näköinen ja sydänkin pumppasi. 

Tästä sitten kuukausi eteenpäin ja istuimme taas ultraääni koneen edessä sikiöseulonnan takia. Tällä kertaa myyrän muodot oli jo selkeästi tunnistettavissa. Siellä se köllötti koko seitsemän sentin pituudessa ja selkeästi näytti ilkeälle ultraajalle keskisormea kun kehtasi herätellä liikkeiden tarkastusta varten. Meidän myyrä!

Tässä pikakelauksella kuinka tähän päivään on päästy, siirrymme jatkossa siis live-tunnelmiin suoraan projektin sydämmestä.