Kuten parhaimmatkin lintubongarit, varustauduimme eilis aamuna lämpimillä toppakamppeilla ja lähdimme hallituksen puheenjohtajan kanssa bongausreissulle. Ei muuta kun saksalaisen insinöörityön taidonnäyte käyntiin ja matka kohti keskusmyyräneuvolaa oli alkanut.

Perille saavuttuamme valtuutettu myyräkonsultti ohjasi meidät tutkimushuoneeseen ja komensi projektin tärkeimmän henkilön selälleen pöydälle samalla insinööriä komentaen. En olisi kuulemma saanut testata seinällä olevan kaapin ja oman olkapääni iskuenergian vastaanottokykyä. Kuten arvata saattaa, kaappiin ei sattunut.

Konsultti alkoi sohia kepukalla protohallin yläpuolella ja näytölle ilmeistyi ilmielävä myyrä, joka nukkua tohnotti rankan automatkan jälkeen. Olen aivan varma, että jostain kaukaisuudesta kajahti Imperial Marchin alkutahdit kun tuo rakkautemme hedelmä oli taas nähtävillä. Toivottavasti maailma on valmis Darth Vader junioriamme varten!

Puolen tunnin sohimisen aikana ehtii insinööri miettiä vaikka mitä. Miksi tuo lääkäri ei puhu juuri ollenkaan, kuuluuko myyrän näyttää alienilta, onko tuo nyt sitten se sydän, onko kaikki varmasti kunnossa? Ilmeisesti kaikki oli kuitenkin hyvin, vaikka ajan puutteen vuoksi lääkäri ei ehtinytkään ylähuulta(?) löytämäänkään. Saimme kuitenkin vielä toisen bongausajan, jotta lääkäri voi jonkun sydänverisuonijuttuhomman ja ylähuulen varmistaa. Sillä reissulla voi sitten myyrän sukupuolikromosomijakaumakin selvitä, kun tästä reissusta jäi käteen vain hirveä kasa käsittämättömiä tulosteita ultran ajalta.

Nyt voi pikku hiljaa sanoa jo, että selviydyimme yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa viikonlopusta hengissä. 

Perjantaina aloitimme viikonloppuun ja vanhempien saapumiseen valmistautumisen huiskamalla hulluna projektitoimisto siistiin kuntoon. Tai no, ainakin aiottiin huiskaa. Töistä kotiin tullessa kävin piuhaostoksilla ja TADAA, nyt meidän kotidopplerin saa kytkettyä kiinni läppäriin. Tulosta ällistellä pällistellä alla olevasta videosta, tältä siis kuulostaa tuleva Suomen yksinvaltias:

Puhtaasti tekniseltä kannalta myyrän sydänäänistä voidaan seuraavat kaksi kuvaajaa. Toimituksen huomiona että alkuperäiselle, 44100Hz näytteenottotaajuudella äänitetylle, audionauhotteelle on suoritettu desimointi käyttäen kertoimena kahdeksan ja 30 kertoimen FIR-alipäästösuodinta. Ensimmäisenä otetaan tarkasteluun fourier-muunnosta käyttäen tehty taajuusanalyysi, jonka tuloksesta seuraava graafi on piirretty.

Nicke Knackertonia lainatakseni: Johtopäätös, Myyrän sydänäänet eivät koostu yhdestä sini-aallosta. Yllättävää!

Vielä sitten insinööripornoa rakastaville sama taajuusinformaatio spectrogrammi-muodossa:

Launtaina kävimme sitten tänne Suomen Turkuun eli Tampereella rantautuneiden vanhempieni kanssa syömässä oikein keskustassa. Ruokahalun maksimoimiseksi päätimme harrastaa hyötyliikuntaa ja lähdimme shoppailemaan hyökkäysvaunuja. Voittajaksi kaiken maailman kevyiden panssariajoneuvojen joukosta valikoitui Crescentin Classic-vaunut. 

Vaunujen ajaton ulkonäkö ja hyvin kaarteissa toimiva ajonvakautusjärjestelmä vakuutti raadin. Rungon suunnittelussa on selkeästi huomioitu sivuttaiset vääntöliikkeet, joita vaunujen sivuilla kulkevat koirat voivat saada aikaan. Vakiovarusteena vaunuissa on kahdeksan tuuman mustat kolmipuolaiset vanteet ja audiopuoli loistaa poissaolollaan. Vastaiskuna mopoautoille voisin keväällä viritellä meidän hyökkäysvaunuun 18 tuumaset vanteet ja 12 tuuman subbarin, siinä ois teineille ihmettelemistä!

Aloitan tämän kertaisen kirjoituksen arvoituksella, joka jättää Pekka Himasen rahoitusmysteerinkin toiseksi:

Mitä siitä tulee kun hallituksen puheenjohtaja pääsee vartioimattomalle ostosretkelle Tampereen keskustaan?

Vastaus: Lahja insinöörille! 

Työpäivän jälkeen kotona odotti innosta halkeamaisillaan (myyrä ei ole vielä niin suuri) oleva nainen. Kirjakaupan muovipussista paljastu insinöörille hankittu kirja, jonka nimi sai väsyneen arjensankarin hymyilemään; Vauva, omistajan opas.  Takakannessa luvataan paljon hyviä ohjeita niille teknisesti orientoituneille lukijoille, joille myyrä on huomattavasti auton moottorinohjausyksikön toimintaa uudempi tuttavuus. Vielä en ole kokonaan kirjaa lukenut, kun on Ajan pyörän lontooksi kirjoitettu viimeinen osa pahasti kesken, mutta seuraavaksi se ehdottomasti lukuun lähtee. Pikaisella silmäyksellä löydetyt myyrän kaavio osaluettelolla höystettynä sekä vian määritys äänimerkkien antavat viitteitä teoksesta, johon insinööri mielellään syventyy. Erityisesti viittaus myyräkonsulttiin termillä valtuutettu huoltoedustaja ansaitsee suuren plussan kekseliäisyydestä.

Kirjallisen materiaalin lisäksi projektitoimistoon ilmestyi viime viikon aikana tekninen vimpain, kun saimme Vesilahden Robinilta vaimoineen lainaan doppler-kekottimen. Kyllä se on vaan myönnettävä, onhan se mukava laite. Parina edellisenä iltana insinööri on levittänyt hallituksen puheenjohtajan hupikummulle (kylmää) rasvaa ja huudon loputtua etsinyt myyrän sydänäänet ihmisten ilmoille. On se vaan mualiman suurin ihme tuo myyrä, joka meillä kasvaa.

Tämän viikon loppupuoliskolla allekirjoittaneet vanhemmat saapuvat Tampereelle tekemään insinööri-veljeksille vaimoineen tupatarkastukset. Ennen kuin kukaan ehtii asiaa ihmetellä selvennän erästä asiaa. Toisin kuin yleisesti luullaan, meillä insinööreilläkin on vanhemmat. Julkisuudessa esitety teoria, jossa luonnosta löydetyistä toukista metamorfoosin kautta kehittyy luomakuntaa hallitseva rotu, on täysin väärä. Aivan kuten muutkin, synnymme äidistä ja kehitymme myyrä vaiheesta kohti aikuisuutta normaalisti, jotain vain vinksahtaa etukäteen määrittelemättömässä vaiheessa. Vanhempien tupatarkastuksen lisäksi täällä nyt odotellaan 12 päivä varattua rakenneultraa, jossa selviää onko myyrällä killuttimet vai tuleeko siitä kaunis.

Kaikki hyvät käytännöt ovat tehty rikottavaksi. Minäkin ajattelin nyt rikkoa kerran viikossa kirjoittelun ja jakaa kokemuksia myyrän metsästyksestä.

Heti aamusta suuntasimme hallituksen puheenjohtajan kanssa kohti myyrähuoltolaa, jonne meillä oli aika varattuna. Myyräkonsultti kyseli kuinka elämä on edennyt edellisen konsulttikäynnin jälkeen, emmekä keksineet suuria valittamisen aiheita. Jutustelun jälkeen siirryttiin sitten metsästämään myyrää ja sydänääniä. Pitkään jouduttiin, tai siis myyräkonsultti joutui, etsimään pumputusta vatsasta, mutta lopulta ne kajahtivat ilmoille. Pieni huoli ehti jo insinöörikin mieleen vaeltaa, vaan nopesti se hymyksi vaihtui.

Tällä kertaa tykytysten lisäksi mahasta kuului myös mukiloinnin ääniä. Ilmeisesti meidän ikioma maha-asukki ei pitänyt dopplerilla tökkimisestä vaan alkoi moukuttaa pikku nyrkeillään kohdun pintaa. Taas oli mennä insinöörillä roska silmään. Päätän raporttini tähän, kiitos ja kumarrus. 

Aika vierii eteenpäin huimaa vauhtia. Huomenna projektin rytmiryhmä lähtee taas tapaamaan myyräkonsulttia paikallisella poliklinikalla. Päivän kohokohtana on myyrän ja doppler-laitteen kohtaaminen, josta on odotettavissa varsinainen jännitysnäytelmä. Edellisessä kohtaamisessa myyrän sydän vei 100-0 voiton. Kamppailun tuoksinassa voiton jo ratkettua hallituksen puheenjohtaja liikuttui kyyneliin asti ja insinöörillä meni roska silmään.

Toisin kuin kauniimmalla sukupuolella, raskaus ei insinööreissä aiheuta suuria fyysisiä muutoksia. Elimistömme ei tuota suurta määrää hormooneja, emmekä voi tuntea myyrän potkuja masussa kovin aikaisin. Meidän myyrä taitaa muuten jo potkia hallituksen puheenjohtajaa tomerasti, tuntuu kuulemma lähinnä kutitukselta. Isin pikku myyrä siellä opettelee monottamista <3 Mutta takaisin siihen kukkaruukkuun asiasta. Meidän insinöörien pitää virittäytyä myyrän tuloon muulla kuin luonnon suomilla aineilla, vähän kuten hiihtäjät ja pyöräilijät.

Omalla kohdalla tuo aine taitaa olla hillittömän hauskojen vauvanvaatteiden selailu netistä. Nörttivitsi ja Big Bang Theory bodyt tulevat luultavasti valtaamaan jatkossa asuntomme, vaan vielä olen saanut hillittyä itseni ja vaatteet ovat saaneet jäädä nettikauppoihin. Pakko kuitenkin linkittää top 3 Cafe Pressin sivuilta:

Can't touch this

MC Hammer yhdistettynä nörttivitsiin, need I say more....

Trust me

Isin oma myyrä!

May the force be with you

Näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää! Ole tässä nyt sitten kunnolla...

Ensimmäisenä tuli ystävänpäivä, tai siis ei ennen maailmankaikkeutta mutta lähes. Tarkoitan siis ensimmäistä merkittävää tapahtumaa edellisen postauksen jälkeen. 

Kuten kaikki kunnon insinöörit, saavuin kotiin kukkanen ja suklaalevy kourassa saavuttaen hallituksen puheenjohtajan puolueettoman ihailun. Myyräkin oli insinööristä uskomattoman ylpeä ja antoi ihailevat aplodit tulevalle isälleen, ihan varmasti anto! Ystävänpäivästä tuli mieleen, kuinka myyrän tulo mullistaa maailman. Maailmaan putkahtaa uusi päivä, jolloin on hyväksyttävää insinöörinkin saada kukkasia tai muuta mukavaa. Tätä ihmettä tuskin edes feministit voivat ottaa pois, vaikka kuinka yrittäisivät! Antaa tulla jos mieli tekee yrittää, meidän myyrä voittaa teidän feministit enemmän kun sata jänistä, kysy vaikka porolta! 

Ystävänpäivän jälkeen oli projektissa insinöörin rentoutus viikonloppu. Insinööri ja rytmiryhmä suuntasivat kohti mökkiä tarkoituksena kisailla verisesti pilkkimestaruudesta. Kisailuun kuului perinteisesti suuri määrä saunomista, turvan soittoa ja sopivasti kuperkeikkaöljyä pilkkimisen lisäksi. Tällä kertaa valitettavasti kisasta irtosi vain hopeaa, kun Suomen kovin ulosottomies vei tiukan kamppailun jälkeen Pilkkimestari arvonimen kahta ahventa pidemmällä kalajonolla. Sijoituksia tärkeämpää oli kuitenkin vanhojen ystävien seura (+makkara ja pekoni).

Viikonlopulta palasi hallituksen puheenjohtajan kainaloon mies, joka on valmis kohtaamaan isyyden tuomat haasteet ja ensiviikolla olevan myyräkonsultin. Varo maailma, täältä me tullaan; minä, pj ja 17 viikkoinen myyrä! 

Hallituksen puheenjohtaja kävi tänään ostamassa ensimmäiset äitiysfarkut, ja tottakai kokeilin niitä! Ihan vaan akateemisen uteliaisuuden varjolla... Ja tunnustettavahan se on äitiysfarkut on mukavimmat housut ikinä. Voi kuitenkin olla ettei muut insinöörit työpaikalla tätä ymmärrä, joten taitaa hallituksen puheenjohtaja jää ainoaksi mammapöksyjen käyttäjäksi perheen sisällä.

Mutta housukateudesta viime viikon kuulumisiin. Arkipäivät menivät normaalilla tahdilla, erona aikaisempaan vain muutokset ruokavaliossa. Kun olemme kollektiivisesti raskaana, päätimme myös  kollektiivisesti lisätä pupun ruokaa oikean murenen sekaan. Tässäkin asiassa kokeileminen kannatti ja aterioimme viikon oikein kiltisti, eikä kumpikaan muuttunut jänikseksi. Toivottavasti myyräkin pysyy myyränä.

Viikonloppuna veimme sitten myyrän ensimmäiseen urheilutapahtumaan. Kävimme katsomassa kun tulevaisuuden toivot, eli teekkari kilpailivat akateemisen kyykän maailman mestaruudesta. Meno oli kuin omankin aikana, huumori ja alkoholi virtasi ja kaikilla tuntui olevan oikein mukavaa. Ilmeisesti muuntautuminen isäksi on jo hyvässä vaiheessa, kun insinööriä pelkkä ajatus tempputärpätin ja kuperkeikka öljyn kittaamisesta alkoi etoa. Myyrä ja projektin henkilöstö vetäytyikin alkusarjan pelien jälkeen kotii päiväunille ja jätti nuoremmat juhlimaan kuin viimeistä päivää.

Tänään prototyypin valmistus on vaiheessa 14 viikkoa ja 6 päivää ja julkaisupäivä tuntuu juoksevan kohti. 

Viime perjantaina kävimme hallituksen puheenjohtajan kanssa ulkopuolisen konsultin kanssa turisemessa valmistusvaiheen etenemisestä ja metsästimme samalla myyrää. Myyrän metsästys tapahtui kekottimella, jota ulkopuolinen konsultti nimitti doppleriksi. Sisäinen insinöörini meinasi haljeta uteliaisuudesta jo tässä vaiheessa. Arvelin sydänäänten kuulemisen olevan sen verta koskettava tapaus projektissa, ettei kannata lentää huoneesta pihalle liiallisten utelujen takia ja doppler-efektin teorian selittämisen takia. Sheldon tehköön sen täälläkin puolestani.

Kun teknisen vimpaimen aiheuttama suurin innostus laantui, alkoikin jo se jännittävä kohta. Hetken aikaa konsultti söhi kepakkoa hallituksen puheenjohtajan vastan päällä saaden aikaan vain epämääräistä kohinaa. Lopulta ilmoille kajahti kuitenkin tykytystä arviolta kolmen hertzin taajuudella ja insinööri oli pakahtua onnesta, siellä se meidän myyrä pumppasi verta kuin paraskin säätyvä akselinen mäntäpumppu <3

Konsultilla käyntiä seuraavana lauantaina astelimme rohkeasti paikkaan, josta olin vain kuullut pelottavia huhuja. Vauvatarvike liikkeeseen. Aamulla päätimme lähteä projektitiimin kanssa excursiolle tutustumaan jo etukäteen siihen tavaran paljouteen, jota tarvitaan julkaisupäivän koittaessa. Ja sinnehän siis lähdettiin.

Ensimmäisenä eksyimme vaunu-osastolle. Heti kärkeen piti määritellä maasto-olosuhteet, joissa myyrän kanssa oli tarkoitus lähteä rallia ajamaan. Vaatimusmäärittelyjen perusteella myyjä osasi suositella meille nelipyöräistä hyökkäysvaunua niveljousituksella. Levyjarruja ja hydraulista ohjaustehostinta ei kuulemma valikoimista löytynyt, mutta kyllähän semmoset voi itse sitten tehdä... Heittoaisaa, vakionopeuden säädintä tai xenon-valoja emme myöskään halunneet hyökkäysvaunuhin, joten lopulta ykkösehdokkaaksi seuloitui "melko halpa" vaunu. Vielä pitää kuitenkin käydä näyttämässä insinöörin autoa liikkeellä ja varmistaa vaunujen kuljetettavuus. Hyökkäysvaunujen lisäksi ihmettelimme myyränkuljetusistuimia ja nukkumahäkkejä ja hoitopöytiä ja liinavaatteita ja ... 

Sunnuntaina höpsähdimme vielä sitten lisää, liekkö Jokereiden torstainen voitto Tapparasta sai koko perheen sekaisin vai mikä lie. Kävelimme kuitenkin selkä suorassa ja leuka pystyssä kohti kirpputoria etsimään myyrälle ensimmäisiä vaatteita. Mukaan tarttuivat kahdet maailman suloisimmat potkuhousut, tosin mieltä jäi arveluttamaan voiko se oikeasti olla niin perhanan pieni että mahtuu niihin. Hallituksen puheenjohtaja loi tässä vaiheessa säälivän katsauksen kohti insinööriä ja huokaisi, ilmeisesti siis mahtuu. Oppia ikä kaikki...

Ensimmäisessä kirjoituksessa kertoilin kuinka projektimme Myyrä käynnistettiin ja prototyyppi saatiin tuotanto linjalle. Astelimme hallituksen puheenjohtajan kanssa hämmentynein mielin kohti viidakkoa, jota myös raskausajaksi kutsutaa.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin tarttua tähän käsitteeseen raskausviikko. Olemme (huomaa sinnikäs monikon käyttö) nyt viikolla 13 (+ 3 päivää). "Normaalille" insinöörille viikko ja päivä käsitteet ovat siellä monimutkaisuuden huipulla, mutta vielä ymmärrettävissä, vaan kuinka on raskausviikko? Olen antanut ymmärtää itselleni, että tämä ajanlasku alkaa päivästä jolloin hallituksen puheenjohtaja oli edellisen kerran  kiukkuinen  ennen myyrän tekoa. Ei täsmää! Miten ajan laskeminen voidaan aloittaa ennen kun myyrä on myyrä? Toki myyrän muna ja myyrän häntä olivat silloin olemassa, mutta ei itse myyrä. Ihan yhtä väärin on esimerkiksi sanoa Turkua mukavaksi kaupungiksi. Turun olemassa olo on mukava asia, muutenhan turkulaiset olisivat täällä meidän keskuudessa, mutta ei se Turkua mukavaksi kaupungiksi tee. 

Mutta takaisin kukkaruukkuun.

Raskausviikoista 1-4 ei paljoa ole kerrottavaa, normaalia tiimityöskentelyä yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa. Viidennellä viikolla kaikki muuttuikin sitten radikaalisti, taikatikusta löytyi ylimääräinen viiva. Kaikki tulisi muuttumaan iäksi, ja hyvä niin! Vielä ei suuria raskaus oireita kummalakaan ollut, jollei lievää paniikkia lasketa. 

Projektin sivuvaikutukset alkoivat hiljalleen käydä selviksi tiimiläisille. Sekä insinöörille että puheenjohtajalle alkoi tulla selittämättömiä mielitekoja herkkujen suhteen, sipsin ja karamellien kulutus nousi ennätyslukemiin. Myös selittämätön väsymys saattoi vaivata silloin tällöin. Selkeä ero tiimin jäsenien välille saatiin kuitenkin pahoinvoinnin suhteen. Meidät miehet on selvästi rakennettu kestämään raskauden mukanaan tuomat haittavaikutukset, mutta puheenjohtajaa pahoinvointi alkoi vaivaamaan. Kieltäytyi kerran jopa suklaasta, hyvä etten soittanut samantien palokuntaa ja ambulanssia paikalle!

Ensimmäiset visuaaliset havainnot myyrästä tehtiin joulukuun puolivälin kieppeillä. Varhaisultrassa tosin myyrä näytti erehdyttävästi pieneltä kengältä. Myyräluotaaja kuitenkin vakuutti tuon 9 mm pitkän elämämme sulostuttajan olevan täysin normaalin näköinen ja sydänkin pumppasi. 

Tästä sitten kuukausi eteenpäin ja istuimme taas ultraääni koneen edessä sikiöseulonnan takia. Tällä kertaa myyrän muodot oli jo selkeästi tunnistettavissa. Siellä se köllötti koko seitsemän sentin pituudessa ja selkeästi näytti ilkeälle ultraajalle keskisormea kun kehtasi herätellä liikkeiden tarkastusta varten. Meidän myyrä!

Tässä pikakelauksella kuinka tähän päivään on päästy, siirrymme jatkossa siis live-tunnelmiin suoraan projektin sydämmestä.

Kun tätä blogia aloittelen, olemme olleet raskaana jo yli 13 viikkoa. Kuulit oikein, tai siis luit, tai kuulit, jos joku luki sinulle ääneen. ME olemme raskaana. Jo tässä vaiheessa on selvää, että aion ottaa vähintään 50% kunniasta kun myyrä syyläristä ulos poksahtaa.

Päätimme yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa aloittaa projektin Myyrä melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Moni muistaa tuon vuoden historiallisista tapahtumista kuten Suomen voittamasta jääkiekon MM-kullasta ja Paradise Oskarin 21. sijasta euroviisuissa.

Myyrälle asetettiin heti projektin alussa tiukat speksit:
- Ihminen, ainakin melkein.

Kun projektin haluttu lopputulos oli selvillä, alettiin puhua aikataulusta. Huhujen mukaan tämän tyyppisissä projekteissa on mahdollisuus suuriinkin variansseihin aikataulujen suhteen, joten tiimin sisällä sovittiin ettei tiukkaa aikataulua lyödä lukkoon vaan vedetään lonkalta ja katotaan mitä syntyy.

Toteutusta lähdettiin tekemään perinteiseen tyyliin. Moni tietää mikä tämä tyyli on, mutta jos mieltäsi vaivaa epäilys suosittelen kuuntelemaan alla olevan biisin tai kysymään isältä. Isät tietää kaiken.

Projektin ensimmäinen prototyyppi siirtyi tuotantolinjalle heti neljän kuukauden työskentelyn jälkeen. Valitettavasti yrityksen ylin johto päätti keskeyttää prototyypin tuotannon heti alkuunsa ja siirryimme surullisina takaisin unelmien toimistohommiin.

Siitäpä sitten alkoikin pidempi suunnittelu rupeama.

Hieman yli vuosi ensimmäisen prototyypin tuotannon keskeytyksen jälkeen totesimme, "Ei perkele, ei tästä nyt tuu lasta eikä paskaa". Ummetukseen saa lääkkeitä apteekista, mutta Myyrän teossa päätimme turvautua asiantuntijoiden apuun. Suuntasimme lääkärille ja saimme lähetteen myyrättömyyshoitoihin TAYS:n konsulttitoimistoon. 

Kolmen kuukauden kuluttua aseteli Mies ja muovikuppi komeroon yhdessä lehden kanssa, sekä nainen selälleen tutkimuspöydälle. Konsultti julisti tuomion: "Kyllä teillä kaikki edellytykset pitäs olla Myyrän tekemiseen, mutta ei se nyt vaan tunnu lähtevän käyntiin." Tuomion julistamistilaisuudessa päädyttiin että edellä mainittu konsulttifirma osallistuisi projektiin myös toteuttamis puuhissa ja puuhat aloitettaisiin heti kun kuun asento on sopiva.

Kuinka ollakkaan, sopivaa kuun asentoa ei alkanut kuulumaan vaikka kuinka odoteltiin. Oli tehokkain konsulttifirma ikinä!

Kun versio 0.2:n tuotantoon saaminen oli varmistunut, tuli jännä olo. "Siis oikeestikko? Meille tulee myyrä? Tulihan tämä nyt kauheen nopeesti, vastahan tässä alotettiin."

Näin projekti siis lähti käyntiin, hitaasti kuin etana mutta ovelasti kuin myyrä! Seuraavassa jaksossa perehdymmen tuotannon ensimmäisen kolmanneksen juonenkäänteisiin, pysykää kanavalla.