Ensimmäisenä tuli ystävänpäivä, tai siis ei ennen maailmankaikkeutta mutta lähes. Tarkoitan siis ensimmäistä merkittävää tapahtumaa edellisen postauksen jälkeen. 

Kuten kaikki kunnon insinöörit, saavuin kotiin kukkanen ja suklaalevy kourassa saavuttaen hallituksen puheenjohtajan puolueettoman ihailun. Myyräkin oli insinööristä uskomattoman ylpeä ja antoi ihailevat aplodit tulevalle isälleen, ihan varmasti anto! Ystävänpäivästä tuli mieleen, kuinka myyrän tulo mullistaa maailman. Maailmaan putkahtaa uusi päivä, jolloin on hyväksyttävää insinöörinkin saada kukkasia tai muuta mukavaa. Tätä ihmettä tuskin edes feministit voivat ottaa pois, vaikka kuinka yrittäisivät! Antaa tulla jos mieli tekee yrittää, meidän myyrä voittaa teidän feministit enemmän kun sata jänistä, kysy vaikka porolta! 

Ystävänpäivän jälkeen oli projektissa insinöörin rentoutus viikonloppu. Insinööri ja rytmiryhmä suuntasivat kohti mökkiä tarkoituksena kisailla verisesti pilkkimestaruudesta. Kisailuun kuului perinteisesti suuri määrä saunomista, turvan soittoa ja sopivasti kuperkeikkaöljyä pilkkimisen lisäksi. Tällä kertaa valitettavasti kisasta irtosi vain hopeaa, kun Suomen kovin ulosottomies vei tiukan kamppailun jälkeen Pilkkimestari arvonimen kahta ahventa pidemmällä kalajonolla. Sijoituksia tärkeämpää oli kuitenkin vanhojen ystävien seura (+makkara ja pekoni).

Viikonlopulta palasi hallituksen puheenjohtajan kainaloon mies, joka on valmis kohtaamaan isyyden tuomat haasteet ja ensiviikolla olevan myyräkonsultin. Varo maailma, täältä me tullaan; minä, pj ja 17 viikkoinen myyrä! 
 





Leave a Reply.