Tänään meinasi insinöörin pieni pää hämmentyä kun hallituksen puheenjohtaja soitti kesken työpäivän: "Mä lähden synnyttämään." Pikaisen päissäänlaskun jälkeen tulin tulokseen "Mitä hemmettiä", kun oma laskuoppi antoi raskausviikkoja aivan liian vähän. Pienen paniikin ja hämmennyksen lopetti tarkentava selitys. Elämäni sulostuttaja oli lähdössä auttamaan koiran pentuja maailmaan, eikä suinkaan myyräosastolle itse.

Täällä me nyt kotona kolmen karvaperseen kanssa ihmetellään ja odotellaan.

Viikonloppuna kävimme tutustuttamassa myyrää kalastuksen saloihin, kun ryntäsimme järven jäälle kauniin, mutta hieman viimaisen, kevätkelin yllyttämänä. Nyt se meidän maha-asukki varmasti tunnistaa jo särjen, mutta ahven on vielä oppimatta. Muuten myyrä rintamalla on ollut hieman hiljaista, sydänääniä on sentään kuulunut. Viikon päästä on sitten myyräkonsultti ja päivä siitä kontrolliultra.

Mitkä on muuten säännöt insinöörin ulkomaan matkoille raskausaikana? Puheenjohtaja on ilman muuta pidettävä iloisena tuomalla suloinen ruotsalainen pehmolelu, mutta entäs myyrä? On varmaankin turvallisinta tuoda myyrällekkin oma, ettei välit mene jo ennen syntymää.
 
 
Nyt voi pikku hiljaa sanoa jo, että selviydyimme yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa viikonlopusta hengissä. 

Perjantaina aloitimme viikonloppuun ja vanhempien saapumiseen valmistautumisen huiskamalla hulluna projektitoimisto siistiin kuntoon. Tai no, ainakin aiottiin huiskaa. Töistä kotiin tullessa kävin piuhaostoksilla ja TADAA, nyt meidän kotidopplerin saa kytkettyä kiinni läppäriin. Tulosta ällistellä pällistellä alla olevasta videosta, tältä siis kuulostaa tuleva Suomen yksinvaltias:


Puhtaasti tekniseltä kannalta myyrän sydänäänistä voidaan seuraavat kaksi kuvaajaa. Toimituksen huomiona että alkuperäiselle, 44100Hz näytteenottotaajuudella äänitetylle, audionauhotteelle on suoritettu desimointi käyttäen kertoimena kahdeksan ja 30 kertoimen FIR-alipäästösuodinta. Ensimmäisenä otetaan tarkasteluun fourier-muunnosta käyttäen tehty taajuusanalyysi, jonka tuloksesta seuraava graafi on piirretty.
Nicke Knackertonia lainatakseni: Johtopäätös, Myyrän sydänäänet eivät koostu yhdestä sini-aallosta. Yllättävää!

Vielä sitten insinööripornoa rakastaville sama taajuusinformaatio spectrogrammi-muodossa:
Launtaina kävimme sitten tänne Suomen Turkuun eli Tampereella rantautuneiden vanhempieni kanssa syömässä oikein keskustassa. Ruokahalun maksimoimiseksi päätimme harrastaa hyötyliikuntaa ja lähdimme shoppailemaan hyökkäysvaunuja. Voittajaksi kaiken maailman kevyiden panssariajoneuvojen joukosta valikoitui Crescentin Classic-vaunut. 


Vaunujen ajaton ulkonäkö ja hyvin kaarteissa toimiva ajonvakautusjärjestelmä vakuutti raadin. Rungon suunnittelussa on selkeästi huomioitu sivuttaiset vääntöliikkeet, joita vaunujen sivuilla kulkevat koirat voivat saada aikaan. Vakiovarusteena vaunuissa on kahdeksan tuuman mustat kolmipuolaiset vanteet ja audiopuoli loistaa poissaolollaan. Vastaiskuna mopoautoille voisin keväällä viritellä meidän hyökkäysvaunuun 18 tuumaset vanteet ja 12 tuuman subbarin, siinä ois teineille ihmettelemistä!
 
 
Aloitan tämän kertaisen kirjoituksen arvoituksella, joka jättää Pekka Himasen rahoitusmysteerinkin toiseksi:

Mitä siitä tulee kun hallituksen puheenjohtaja pääsee vartioimattomalle ostosretkelle Tampereen keskustaan?

Vastaus: Lahja insinöörille! 

Työpäivän jälkeen kotona odotti innosta halkeamaisillaan (myyrä ei ole vielä niin suuri) oleva nainen. Kirjakaupan muovipussista paljastu insinöörille hankittu kirja, jonka nimi sai väsyneen arjensankarin hymyilemään; Vauva, omistajan opas.  Takakannessa luvataan paljon hyviä ohjeita niille teknisesti orientoituneille lukijoille, joille myyrä on huomattavasti auton moottorinohjausyksikön toimintaa uudempi tuttavuus. Vielä en ole kokonaan kirjaa lukenut, kun on Ajan pyörän lontooksi kirjoitettu viimeinen osa pahasti kesken, mutta seuraavaksi se ehdottomasti lukuun lähtee. Pikaisella silmäyksellä löydetyt myyrän kaavio osaluettelolla höystettynä sekä vian määritys äänimerkkien antavat viitteitä teoksesta, johon insinööri mielellään syventyy. Erityisesti viittaus myyräkonsulttiin termillä valtuutettu huoltoedustaja ansaitsee suuren plussan kekseliäisyydestä.

Kirjallisen materiaalin lisäksi projektitoimistoon ilmestyi viime viikon aikana tekninen vimpain, kun saimme Vesilahden Robinilta vaimoineen lainaan doppler-kekottimen. Kyllä se on vaan myönnettävä, onhan se mukava laite. Parina edellisenä iltana insinööri on levittänyt hallituksen puheenjohtajan hupikummulle (kylmää) rasvaa ja huudon loputtua etsinyt myyrän sydänäänet ihmisten ilmoille. On se vaan mualiman suurin ihme tuo myyrä, joka meillä kasvaa.

Tämän viikon loppupuoliskolla allekirjoittaneet vanhemmat saapuvat Tampereelle tekemään insinööri-veljeksille vaimoineen tupatarkastukset. Ennen kuin kukaan ehtii asiaa ihmetellä selvennän erästä asiaa. Toisin kuin yleisesti luullaan, meillä insinööreilläkin on vanhemmat. Julkisuudessa esitety teoria, jossa luonnosta löydetyistä toukista metamorfoosin kautta kehittyy luomakuntaa hallitseva rotu, on täysin väärä. Aivan kuten muutkin, synnymme äidistä ja kehitymme myyrä vaiheesta kohti aikuisuutta normaalisti, jotain vain vinksahtaa etukäteen määrittelemättömässä vaiheessa. Vanhempien tupatarkastuksen lisäksi täällä nyt odotellaan 12 päivä varattua rakenneultraa, jossa selviää onko myyrällä killuttimet vai tuleeko siitä kaunis.
 
 
Kaikki hyvät käytännöt ovat tehty rikottavaksi. Minäkin ajattelin nyt rikkoa kerran viikossa kirjoittelun ja jakaa kokemuksia myyrän metsästyksestä.

Heti aamusta suuntasimme hallituksen puheenjohtajan kanssa kohti myyrähuoltolaa, jonne meillä oli aika varattuna. Myyräkonsultti kyseli kuinka elämä on edennyt edellisen konsulttikäynnin jälkeen, emmekä keksineet suuria valittamisen aiheita. Jutustelun jälkeen siirryttiin sitten metsästämään myyrää ja sydänääniä. Pitkään jouduttiin, tai siis myyräkonsultti joutui, etsimään pumputusta vatsasta, mutta lopulta ne kajahtivat ilmoille. Pieni huoli ehti jo insinöörikin mieleen vaeltaa, vaan nopesti se hymyksi vaihtui.

Tällä kertaa tykytysten lisäksi mahasta kuului myös mukiloinnin ääniä. Ilmeisesti meidän ikioma maha-asukki ei pitänyt dopplerilla tökkimisestä vaan alkoi moukuttaa pikku nyrkeillään kohdun pintaa. Taas oli mennä insinöörillä roska silmään. Päätän raporttini tähän, kiitos ja kumarrus. 
 
 
Tänään prototyypin valmistus on vaiheessa 14 viikkoa ja 6 päivää ja julkaisupäivä tuntuu juoksevan kohti. 

Viime perjantaina kävimme hallituksen puheenjohtajan kanssa ulkopuolisen konsultin kanssa turisemessa valmistusvaiheen etenemisestä ja metsästimme samalla myyrää. Myyrän metsästys tapahtui kekottimella, jota ulkopuolinen konsultti nimitti doppleriksi. Sisäinen insinöörini meinasi haljeta uteliaisuudesta jo tässä vaiheessa. Arvelin sydänäänten kuulemisen olevan sen verta koskettava tapaus projektissa, ettei kannata lentää huoneesta pihalle liiallisten utelujen takia ja doppler-efektin teorian selittämisen takia. Sheldon tehköön sen täälläkin puolestani.
Kun teknisen vimpaimen aiheuttama suurin innostus laantui, alkoikin jo se jännittävä kohta. Hetken aikaa konsultti söhi kepakkoa hallituksen puheenjohtajan vastan päällä saaden aikaan vain epämääräistä kohinaa. Lopulta ilmoille kajahti kuitenkin tykytystä arviolta kolmen hertzin taajuudella ja insinööri oli pakahtua onnesta, siellä se meidän myyrä pumppasi verta kuin paraskin säätyvä akselinen mäntäpumppu <3

Konsultilla käyntiä seuraavana lauantaina astelimme rohkeasti paikkaan, josta olin vain kuullut pelottavia huhuja. Vauvatarvike liikkeeseen. Aamulla päätimme lähteä projektitiimin kanssa excursiolle tutustumaan jo etukäteen siihen tavaran paljouteen, jota tarvitaan julkaisupäivän koittaessa. Ja sinnehän siis lähdettiin.

Ensimmäisenä eksyimme vaunu-osastolle. Heti kärkeen piti määritellä maasto-olosuhteet, joissa myyrän kanssa oli tarkoitus lähteä rallia ajamaan. Vaatimusmäärittelyjen perusteella myyjä osasi suositella meille nelipyöräistä hyökkäysvaunua niveljousituksella. Levyjarruja ja hydraulista ohjaustehostinta ei kuulemma valikoimista löytynyt, mutta kyllähän semmoset voi itse sitten tehdä... Heittoaisaa, vakionopeuden säädintä tai xenon-valoja emme myöskään halunneet hyökkäysvaunuhin, joten lopulta ykkösehdokkaaksi seuloitui "melko halpa" vaunu. Vielä pitää kuitenkin käydä näyttämässä insinöörin autoa liikkeellä ja varmistaa vaunujen kuljetettavuus. Hyökkäysvaunujen lisäksi ihmettelimme myyränkuljetusistuimia ja nukkumahäkkejä ja hoitopöytiä ja liinavaatteita ja ... 

Sunnuntaina höpsähdimme vielä sitten lisää, liekkö Jokereiden torstainen voitto Tapparasta sai koko perheen sekaisin vai mikä lie. Kävelimme kuitenkin selkä suorassa ja leuka pystyssä kohti kirpputoria etsimään myyrälle ensimmäisiä vaatteita. Mukaan tarttuivat kahdet maailman suloisimmat potkuhousut, tosin mieltä jäi arveluttamaan voiko se oikeasti olla niin perhanan pieni että mahtuu niihin. Hallituksen puheenjohtaja loi tässä vaiheessa säälivän katsauksen kohti insinööriä ja huokaisi, ilmeisesti siis mahtuu. Oppia ikä kaikki...