Viisi viikkoa sitten pikku tiikerimme tuli tähän maailmaan ja samalla muutti elämämme täysin. Sen jälkeen insinööri on saanut olla onnellisesti kotona ensin kesälomalla ja heti perään kolmen viikon isyyslomalla, mutta nyt siihen tulee loppu. Maanantaista asti insinööri on isän lisäksi taas insinöörikin.

Aika kotona on ollut aivan huikeaa, on uskomatonta seurata oman lapsensa kasvua. Varsinkin tässä vaiheessa kun neiti kasvaa silmissä ja alkaa tajuta ympäröivästä maailmasta päivä päivältä enemmän. Pitkässä kotona olemisesta on ollut myös hyötyä koska hallituksen puheenjohtajan on ollut pakko rajoittaa tekemisiään sektion takia. Kaiken kukkuraksi tällä viikolla hallituksen puheenjohtaja joutui vielä kohdun tyhjennykseen, koska istukasta oli jäänyt vielä osa kohtuun. 

Operaatio ei mennyt kuten televisio-ohjelmassa, joten äiti joutui olemaan sairaalassa lähes vuorokauden. Sanonpahan vaan ettei minusta olisi yksinhuoltajaksi. Kyllähän kaikki sujuu mukavasti kun neiti vain syö ja nukkuu. Vaan entäpä kun kakkakääpiöllä alkaa illalla vatsa vaivaamaan ja itku alkaa heti jos sylissä ei pallotella. Siinä jää omat syömiset ja vessassa käynnit vähän vähiin kun käsiä on vain kaksi. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja kotona on taas kolme onnellista ihmistä (ja kaksi koiraa).

Hieman töihin paluu jännittää, osaakohan sitä enää suunnitella muutakin kuin kuinka operaatio ydinjätteen poisto suoritetaan aiheuttaen mahdollisimman vähän pyykkiä? Noh toisaalta, jos töissä alkaa kolleegat itkemään voin tarjota maitoa pullosta ja tarkistaa onko housuun tullut pissi.

Loppuun hieman kuvasaastetta:

Nyt on kulunut reilu viikko projektitiimin kotiutumisesta ja vauvaperheen arki alkaa pikku hiljaa hahmottumaan. Kaksi asiaa on ainakin selvinnyt, joista koko perheen voimin on jouduttu luopumaan määrittelemättömäksi ajaksi, keskeytymättömät yöunet ja nopeat volttilähdöt.

Kaiken kaikkiaan arkeen on tullut huomattava määrä epävarmuutta lisää. Syökö prinsessa tarpeeksi, onko kakka oikean väristä, onko kello oikeasti neljä aamulla ja mikä ihmeen viikonpäivä tänään on? Kaikki ihmettely kuitenkin unohtuu kun sylissä istuu ihmepaketti ja tuhisee tyytyväisenä.

Prinsessan (voidaan myös lausua nuppunen, pikku neiti, sulostus yms.) ensimmäiset vieraat kävivät vajaa viikko sitten, kun insinöörin ja hallituksen puheenjohtajan vanhemmat kävivät ihmettelemässä maailman suloisinta vauvaa täällä Tampereella. Neiti keräsi puolueetonta ihailua, kun sylittäjiä riitti kylvynraikkaalle prinsessallemme.

Ensimmäisten vierailijoiden ja kylvyn lisäksi viikkoon on mahtunut monta muutakin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen neuvola, jossa painoa oli tullut kotiutumisesta jo huikeat 110 grammaa ja muutenkin kaikki oli hyvin. Ensimmäinen kauppareissu, jossa lähistön Prisma valloitettiin osuusomistajan elkein. Ja tietysti ensimäinen vaunulenkki. 

Onneksemme neiti viihtyy vaunuissa erinomaisesti ja viime päivinä arkirutiineihin on kuulunut kaksi vaunulenkkiä koko projektitiimin toimesta. Vaunuttelu on mukavaa sekä neidin, ihmisten ja koirien mielestä. 

Arkeemme on kaikkien ilojen lisäksi kuulunut aimo annos surua. Koira muorimme jouduttiin tiistaina saattelemaan viimeiselle matkalle välilevytyrän takia. Suru on suuri, mutta olemme samalla äärettömän kiitollisia kaikista niistä päivistä kun Sani elämäämme ilostutti.

Ps. Olemme yhdessä tuumin luopuneet myyrä-nimen käytöstä, se sopi hyvin projektinimeksi, mutta ei enää istu arkipäiväiseen käyttöön vauvan tultua tähän maailmaan.