Ei millään uskoisi, mutta kakkakääpiö on ollut kotona jo kolme viikkoa. Aika lentää ohi ja neidissä on havaittavissa jo kasvun merkkejäkin. Viime keskiviikkona kävimme toisessa neuvolassa ja pikku prinsessamme oli jo ohittanut syntymäpainonsa. Hyvin siis kasvanut ainakin toistaiseksi ja muutenkin kerättiin pelkästään kehuja neuvolan tädiltä. 

Viikko sitten alkoi myös pikku neidillämme vatsavaivat. Pitkät uni pätkät alkoivat pikku hiljaa muuttua itkuisiksi jatkoiksi, joilloin projektitiimi oli helisemässä. Mitään pahempaa ei ole vielä elämässä tullut vastaan kun lohduttomasti itkevä oma lapsi, varsinkin kun mahdollisuudet auttaa on varsin rajalliset. Vaunuttelu ulkona ja sylissä heijattelu auttoivat aina hetkeksi, mutta pidempi helpotus tuli neidille vasta kakan myötä.

Tähän mennessä on yritetty rintamaidon lisänä olevan korvikkeen vaihtoa, Cuplattoman antamista ennen syöttöä ja jalkojen nostelua vatsan päälle. Helpotusta on onneksi tullut ja neiti on ollut huomattavasti aurinkoisempi viimeiset päivät.

Viimeisen viikon aikana isi on päässyt myös tutustuttamaan uusinta tulokasta musiikin ihmeelliseen maailmaan. Tähän mennessä ollaan kuunneltu sylikkäin Hurriganesia, Scorpionsia, Teräsbetonia, Iron Maidenia, Viikatetta ja Sentencediä, mutta parhaiten on toiminut Volbeat. Isin tyttö :)

Laitetaas tähän vielä kuva kuinka meillä köllötellään.

Nyt on kulunut reilu viikko projektitiimin kotiutumisesta ja vauvaperheen arki alkaa pikku hiljaa hahmottumaan. Kaksi asiaa on ainakin selvinnyt, joista koko perheen voimin on jouduttu luopumaan määrittelemättömäksi ajaksi, keskeytymättömät yöunet ja nopeat volttilähdöt.

Kaiken kaikkiaan arkeen on tullut huomattava määrä epävarmuutta lisää. Syökö prinsessa tarpeeksi, onko kakka oikean väristä, onko kello oikeasti neljä aamulla ja mikä ihmeen viikonpäivä tänään on? Kaikki ihmettely kuitenkin unohtuu kun sylissä istuu ihmepaketti ja tuhisee tyytyväisenä.

Prinsessan (voidaan myös lausua nuppunen, pikku neiti, sulostus yms.) ensimmäiset vieraat kävivät vajaa viikko sitten, kun insinöörin ja hallituksen puheenjohtajan vanhemmat kävivät ihmettelemässä maailman suloisinta vauvaa täällä Tampereella. Neiti keräsi puolueetonta ihailua, kun sylittäjiä riitti kylvynraikkaalle prinsessallemme.

Ensimmäisten vierailijoiden ja kylvyn lisäksi viikkoon on mahtunut monta muutakin ensimmäistä kertaa. Ensimmäinen neuvola, jossa painoa oli tullut kotiutumisesta jo huikeat 110 grammaa ja muutenkin kaikki oli hyvin. Ensimmäinen kauppareissu, jossa lähistön Prisma valloitettiin osuusomistajan elkein. Ja tietysti ensimäinen vaunulenkki. 

Onneksemme neiti viihtyy vaunuissa erinomaisesti ja viime päivinä arkirutiineihin on kuulunut kaksi vaunulenkkiä koko projektitiimin toimesta. Vaunuttelu on mukavaa sekä neidin, ihmisten ja koirien mielestä. 

Arkeemme on kaikkien ilojen lisäksi kuulunut aimo annos surua. Koira muorimme jouduttiin tiistaina saattelemaan viimeiselle matkalle välilevytyrän takia. Suru on suuri, mutta olemme samalla äärettömän kiitollisia kaikista niistä päivistä kun Sani elämäämme ilostutti.

Ps. Olemme yhdessä tuumin luopuneet myyrä-nimen käytöstä, se sopi hyvin projektinimeksi, mutta ei enää istu arkipäiväiseen käyttöön vauvan tultua tähän maailmaan.

Hieman aikaa on päässyt kulumaan ihmeellisen elämän syntymisestä ja nyt on ehtinyt itse käsittelemään asiat, joten niitä voi alkaa kertomaan "maailmalle". Varoitus, yritän kertoa tapahtumat kaunistelematta, mutta myös turhaa dramatisointia välttäen.

Kaikki lähti käyntiin perjantai-iltapäivänä, kun hallituksen puheenjohtajan vatsassa alkoi tuntua hassulta. Kahden aikaan aloimme kellottamaan supistusten välejä. Supistukset olivat säännöllisen epäsäännöllisiä, mutta missään vaiheessa ei päästy viiden minuutin väleihin. Kotona viihdyimme sunnuntain aamuyön ensi tunneille asti, jolloin supistuskivut kävivät liian koviksi kotona kestettäviksi ja supistukset tulivat alle kymmenen minuutin välein. Lepoa kotona viettettynä aikana ei hallituksen puheenjohtajalle paljoa tarjottu. Muutaman tunnin onnistui nukkumaan heräten vain supistuksiin, kun selkää hierottiin kokoajan.

Synnytysvastaanotolla insinööri komennettiin istumaan kiltisti käytävällä ja odottamaan, kun hallituksen puheenjohtajaa tutkittiin toisaalla. Luultavasti mielenterveyteni pelasti miltei samaan aikaan päivystykseen saapunut tuleva isoäiti, jonka kanssa juttu luisti. Kolme varttia, jonka aikana tehtiin päätös saammeko jäädä sairaalaan vai joudummeko kotiin, olivat käsittämättömän pitkät.

Lopputuloksena meille annettiin lupa jäädä sairaalaan ja hallituksen puheenjohtaja sai kipupiikin. Meidät ohjattiin rauhalliseen odotoshuoneseen odottamaan synnytyssaliin pääsyä. Tässä vaiheessa insinööri lähti kotiin huolehtimaan koirista ja nukkumaan edes hetkeksi. 

Noin kolmen tunnin nukkumisen jälkeen aamu kahdeksan aikoihin palasin sairaalaan, jossa hallituksen puheenjohtaja oli päässyt synnytyssaliin ja kivunlievityksenä oli käytetty suihkua, aquarakkuloita ja ilokaasua. Supistukset olivat voimistuneet ja tihentyneet selvästi, mutta kohdunsuu oli avautunut vasta kolmisen senttiä. 

Kellon edetessä supistukset muuttuivat yhä kivuliaammiksi ja epiduraalin päädyttiin noin kahdelta sunnuntai-iltapäivänä. Tässä vaiheessa supistusten alkamisesta oli kulunut noin kaksi vuorokautta ja kohdunsuu oli avautunut viitisen senttiä. Epiduraali vei kivut pois muutamaksi tunniksi, ja oksitosiini vahvisti supistuksia pitäen synnytyksen käynnissä. 

Ensimmäisen epiduraaliannoksen tehon hävittyä supistuskivut olivat muuttuneet eikä uusi annos vienyt kipuja pois. Kohdun suu oli tässä vaiheessa auki vasta 7 senttiä ja projektitiimin, varsinkin kaiken työn tehneen hallituksen puheenjohtaja, voimat vähissä. Lääkäri arveli myyrän olevan hieman virhetarjonnassa, josta johtuen synnytys ei edennyt odotetusti. 

Viimeisenä keinona normaalia alatiesynnytystä silmällä pitäen supistuskipuihin annettiin spinaalipuudute, joka voisi rentouttaa hallituksen puheenjohtajan lantion seutua ja parantaa mahdollisuuksia virhetarjonnan korjautumiseen. Spinaalipuudutus vei kivut 1,5 tunniksi, mutta ne palasivat yhtä pahoina eikä kohdunsuu ollut auennut kokonaan puudutuksen aikana.

Tässä vaiheessa myyrän syke oli hieman normaalia tasoa korkeampi. Lääkärit yrittivät ottaa myyrän päästä näytettä hapetusarvon määrittämiseen, mutta eivät siinä onnistuneet. Epäonnistunut näytteenotto yhdessä aivan kaikki voimansa käyttäneen hallituksen puheenjohtajan olon kanssa laukaisi päätöksen synnytystavan muuttamisesta. Ennen kuin ehdin edes tajuamaan hallituksen puheenjohtajaa valmisteltiin kiireelliseen sektioon.

Kun tarvittava leikkaushenkilökunta oli saatu paikalle, siirryimme leikkaussaliin, jossa keisarinleikkaus suoritettiin. Tuloksena sunnuntaina kello 21.17 maailmaan syntyi 3630 grammaa painava ja 50 cm pitkä tyttö. Haluamme perheenä kiittää erittäin suuresti kaikkia synnytykseen osallistuneita ja meitä hoivannutta TAYS:n henkilökuntaa, aivan erityisesti kätilöämme ja vastasyntyneiden osaston 2A henkilöstöä. Helpotitte kokemustamme uskomattomalla asenteellla ja meidän kohtelulla enemmän kun sanat voivat kuvata.

Eilen keskiviikkona hallituksen puheenjohtaja ja myyrä saivat luvan lähteä insinöörin mukaan kotiin. Täällä olemme nyt harjoitelleet perheenä toimimista ja pienen myyrän tyytyväisenä pitoa. Olemme omasta mielestäni onnistuneet melko hyvin, mutta onneamme varjostaa huoli perheen vanhimmasta koirasta. 

Eilen vanha rouva löytyi lattialta vasen takajalka halvaantuneena kun olimme opettelmassa pyllyn pesua. Tänään eläinlääkärissä diagnoosina oli välilevytyrä ja edessä todennäköisesti viikon sisällä siirtyminen vehreämmille metsästysmaille harakoita jahtaamaan, mikäli ihmetoipumista ei tapahdu.