Kaikki hyvät käytännöt ovat tehty rikottavaksi. Minäkin ajattelin nyt rikkoa kerran viikossa kirjoittelun ja jakaa kokemuksia myyrän metsästyksestä.

Heti aamusta suuntasimme hallituksen puheenjohtajan kanssa kohti myyrähuoltolaa, jonne meillä oli aika varattuna. Myyräkonsultti kyseli kuinka elämä on edennyt edellisen konsulttikäynnin jälkeen, emmekä keksineet suuria valittamisen aiheita. Jutustelun jälkeen siirryttiin sitten metsästämään myyrää ja sydänääniä. Pitkään jouduttiin, tai siis myyräkonsultti joutui, etsimään pumputusta vatsasta, mutta lopulta ne kajahtivat ilmoille. Pieni huoli ehti jo insinöörikin mieleen vaeltaa, vaan nopesti se hymyksi vaihtui.

Tällä kertaa tykytysten lisäksi mahasta kuului myös mukiloinnin ääniä. Ilmeisesti meidän ikioma maha-asukki ei pitänyt dopplerilla tökkimisestä vaan alkoi moukuttaa pikku nyrkeillään kohdun pintaa. Taas oli mennä insinöörillä roska silmään. Päätän raporttini tähän, kiitos ja kumarrus. 
 
 
Aika vierii eteenpäin huimaa vauhtia. Huomenna projektin rytmiryhmä lähtee taas tapaamaan myyräkonsulttia paikallisella poliklinikalla. Päivän kohokohtana on myyrän ja doppler-laitteen kohtaaminen, josta on odotettavissa varsinainen jännitysnäytelmä. Edellisessä kohtaamisessa myyrän sydän vei 100-0 voiton. Kamppailun tuoksinassa voiton jo ratkettua hallituksen puheenjohtaja liikuttui kyyneliin asti ja insinöörillä meni roska silmään.

Toisin kuin kauniimmalla sukupuolella, raskaus ei insinööreissä aiheuta suuria fyysisiä muutoksia. Elimistömme ei tuota suurta määrää hormooneja, emmekä voi tuntea myyrän potkuja masussa kovin aikaisin. Meidän myyrä taitaa muuten jo potkia hallituksen puheenjohtajaa tomerasti, tuntuu kuulemma lähinnä kutitukselta. Isin pikku myyrä siellä opettelee monottamista <3 Mutta takaisin siihen kukkaruukkuun asiasta. Meidän insinöörien pitää virittäytyä myyrän tuloon muulla kuin luonnon suomilla aineilla, vähän kuten hiihtäjät ja pyöräilijät.

Omalla kohdalla tuo aine taitaa olla hillittömän hauskojen vauvanvaatteiden selailu netistä. Nörttivitsi ja Big Bang Theory bodyt tulevat luultavasti valtaamaan jatkossa asuntomme, vaan vielä olen saanut hillittyä itseni ja vaatteet ovat saaneet jäädä nettikauppoihin. Pakko kuitenkin linkittää top 3 Cafe Pressin sivuilta:

Can't touch this
MC Hammer yhdistettynä nörttivitsiin, need I say more....

Trust me
Näitä olisi vaikka kuinka paljon lisää! Ole tässä nyt sitten kunnolla...
 
 
Ensimmäisenä tuli ystävänpäivä, tai siis ei ennen maailmankaikkeutta mutta lähes. Tarkoitan siis ensimmäistä merkittävää tapahtumaa edellisen postauksen jälkeen. 

Kuten kaikki kunnon insinöörit, saavuin kotiin kukkanen ja suklaalevy kourassa saavuttaen hallituksen puheenjohtajan puolueettoman ihailun. Myyräkin oli insinööristä uskomattoman ylpeä ja antoi ihailevat aplodit tulevalle isälleen, ihan varmasti anto! Ystävänpäivästä tuli mieleen, kuinka myyrän tulo mullistaa maailman. Maailmaan putkahtaa uusi päivä, jolloin on hyväksyttävää insinöörinkin saada kukkasia tai muuta mukavaa. Tätä ihmettä tuskin edes feministit voivat ottaa pois, vaikka kuinka yrittäisivät! Antaa tulla jos mieli tekee yrittää, meidän myyrä voittaa teidän feministit enemmän kun sata jänistä, kysy vaikka porolta! 

Ystävänpäivän jälkeen oli projektissa insinöörin rentoutus viikonloppu. Insinööri ja rytmiryhmä suuntasivat kohti mökkiä tarkoituksena kisailla verisesti pilkkimestaruudesta. Kisailuun kuului perinteisesti suuri määrä saunomista, turvan soittoa ja sopivasti kuperkeikkaöljyä pilkkimisen lisäksi. Tällä kertaa valitettavasti kisasta irtosi vain hopeaa, kun Suomen kovin ulosottomies vei tiukan kamppailun jälkeen Pilkkimestari arvonimen kahta ahventa pidemmällä kalajonolla. Sijoituksia tärkeämpää oli kuitenkin vanhojen ystävien seura (+makkara ja pekoni).

Viikonlopulta palasi hallituksen puheenjohtajan kainaloon mies, joka on valmis kohtaamaan isyyden tuomat haasteet ja ensiviikolla olevan myyräkonsultin. Varo maailma, täältä me tullaan; minä, pj ja 17 viikkoinen myyrä! 
 
 
Hallituksen puheenjohtaja kävi tänään ostamassa ensimmäiset äitiysfarkut, ja tottakai kokeilin niitä! Ihan vaan akateemisen uteliaisuuden varjolla... Ja tunnustettavahan se on äitiysfarkut on mukavimmat housut ikinä. Voi kuitenkin olla ettei muut insinöörit työpaikalla tätä ymmärrä, joten taitaa hallituksen puheenjohtaja jää ainoaksi mammapöksyjen käyttäjäksi perheen sisällä.

Mutta housukateudesta viime viikon kuulumisiin. Arkipäivät menivät normaalilla tahdilla, erona aikaisempaan vain muutokset ruokavaliossa. Kun olemme kollektiivisesti raskaana, päätimme myös  kollektiivisesti lisätä pupun ruokaa oikean murenen sekaan. Tässäkin asiassa kokeileminen kannatti ja aterioimme viikon oikein kiltisti, eikä kumpikaan muuttunut jänikseksi. Toivottavasti myyräkin pysyy myyränä.

Viikonloppuna veimme sitten myyrän ensimmäiseen urheilutapahtumaan. Kävimme katsomassa kun tulevaisuuden toivot, eli teekkari kilpailivat akateemisen kyykän maailman mestaruudesta. Meno oli kuin omankin aikana, huumori ja alkoholi virtasi ja kaikilla tuntui olevan oikein mukavaa. Ilmeisesti muuntautuminen isäksi on jo hyvässä vaiheessa, kun insinööriä pelkkä ajatus tempputärpätin ja kuperkeikka öljyn kittaamisesta alkoi etoa. Myyrä ja projektin henkilöstö vetäytyikin alkusarjan pelien jälkeen kotii päiväunille ja jätti nuoremmat juhlimaan kuin viimeistä päivää.

 
 
Tänään prototyypin valmistus on vaiheessa 14 viikkoa ja 6 päivää ja julkaisupäivä tuntuu juoksevan kohti. 

Viime perjantaina kävimme hallituksen puheenjohtajan kanssa ulkopuolisen konsultin kanssa turisemessa valmistusvaiheen etenemisestä ja metsästimme samalla myyrää. Myyrän metsästys tapahtui kekottimella, jota ulkopuolinen konsultti nimitti doppleriksi. Sisäinen insinöörini meinasi haljeta uteliaisuudesta jo tässä vaiheessa. Arvelin sydänäänten kuulemisen olevan sen verta koskettava tapaus projektissa, ettei kannata lentää huoneesta pihalle liiallisten utelujen takia ja doppler-efektin teorian selittämisen takia. Sheldon tehköön sen täälläkin puolestani.
Kun teknisen vimpaimen aiheuttama suurin innostus laantui, alkoikin jo se jännittävä kohta. Hetken aikaa konsultti söhi kepakkoa hallituksen puheenjohtajan vastan päällä saaden aikaan vain epämääräistä kohinaa. Lopulta ilmoille kajahti kuitenkin tykytystä arviolta kolmen hertzin taajuudella ja insinööri oli pakahtua onnesta, siellä se meidän myyrä pumppasi verta kuin paraskin säätyvä akselinen mäntäpumppu <3

Konsultilla käyntiä seuraavana lauantaina astelimme rohkeasti paikkaan, josta olin vain kuullut pelottavia huhuja. Vauvatarvike liikkeeseen. Aamulla päätimme lähteä projektitiimin kanssa excursiolle tutustumaan jo etukäteen siihen tavaran paljouteen, jota tarvitaan julkaisupäivän koittaessa. Ja sinnehän siis lähdettiin.

Ensimmäisenä eksyimme vaunu-osastolle. Heti kärkeen piti määritellä maasto-olosuhteet, joissa myyrän kanssa oli tarkoitus lähteä rallia ajamaan. Vaatimusmäärittelyjen perusteella myyjä osasi suositella meille nelipyöräistä hyökkäysvaunua niveljousituksella. Levyjarruja ja hydraulista ohjaustehostinta ei kuulemma valikoimista löytynyt, mutta kyllähän semmoset voi itse sitten tehdä... Heittoaisaa, vakionopeuden säädintä tai xenon-valoja emme myöskään halunneet hyökkäysvaunuhin, joten lopulta ykkösehdokkaaksi seuloitui "melko halpa" vaunu. Vielä pitää kuitenkin käydä näyttämässä insinöörin autoa liikkeellä ja varmistaa vaunujen kuljetettavuus. Hyökkäysvaunujen lisäksi ihmettelimme myyränkuljetusistuimia ja nukkumahäkkejä ja hoitopöytiä ja liinavaatteita ja ... 

Sunnuntaina höpsähdimme vielä sitten lisää, liekkö Jokereiden torstainen voitto Tapparasta sai koko perheen sekaisin vai mikä lie. Kävelimme kuitenkin selkä suorassa ja leuka pystyssä kohti kirpputoria etsimään myyrälle ensimmäisiä vaatteita. Mukaan tarttuivat kahdet maailman suloisimmat potkuhousut, tosin mieltä jäi arveluttamaan voiko se oikeasti olla niin perhanan pieni että mahtuu niihin. Hallituksen puheenjohtaja loi tässä vaiheessa säälivän katsauksen kohti insinööriä ja huokaisi, ilmeisesti siis mahtuu. Oppia ikä kaikki...