Ensimmäisessä kirjoituksessa kertoilin kuinka projektimme Myyrä käynnistettiin ja prototyyppi saatiin tuotanto linjalle. Astelimme hallituksen puheenjohtajan kanssa hämmentynein mielin kohti viidakkoa, jota myös raskausajaksi kutsutaa.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin tarttua tähän käsitteeseen raskausviikko. Olemme (huomaa sinnikäs monikon käyttö) nyt viikolla 13 (+ 3 päivää). "Normaalille" insinöörille viikko ja päivä käsitteet ovat siellä monimutkaisuuden huipulla, mutta vielä ymmärrettävissä, vaan kuinka on raskausviikko? Olen antanut ymmärtää itselleni, että tämä ajanlasku alkaa päivästä jolloin hallituksen puheenjohtaja oli edellisen kerran  kiukkuinen  ennen myyrän tekoa. Ei täsmää! Miten ajan laskeminen voidaan aloittaa ennen kun myyrä on myyrä? Toki myyrän muna ja myyrän häntä olivat silloin olemassa, mutta ei itse myyrä. Ihan yhtä väärin on esimerkiksi sanoa Turkua mukavaksi kaupungiksi. Turun olemassa olo on mukava asia, muutenhan turkulaiset olisivat täällä meidän keskuudessa, mutta ei se Turkua mukavaksi kaupungiksi tee. 

Mutta takaisin kukkaruukkuun.

Raskausviikoista 1-4 ei paljoa ole kerrottavaa, normaalia tiimityöskentelyä yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa. Viidennellä viikolla kaikki muuttuikin sitten radikaalisti, taikatikusta löytyi ylimääräinen viiva. Kaikki tulisi muuttumaan iäksi, ja hyvä niin! Vielä ei suuria raskaus oireita kummalakaan ollut, jollei lievää paniikkia lasketa. 

Projektin sivuvaikutukset alkoivat hiljalleen käydä selviksi tiimiläisille. Sekä insinöörille että puheenjohtajalle alkoi tulla selittämättömiä mielitekoja herkkujen suhteen, sipsin ja karamellien kulutus nousi ennätyslukemiin. Myös selittämätön väsymys saattoi vaivata silloin tällöin. Selkeä ero tiimin jäsenien välille saatiin kuitenkin pahoinvoinnin suhteen. Meidät miehet on selvästi rakennettu kestämään raskauden mukanaan tuomat haittavaikutukset, mutta puheenjohtajaa pahoinvointi alkoi vaivaamaan. Kieltäytyi kerran jopa suklaasta, hyvä etten soittanut samantien palokuntaa ja ambulanssia paikalle!

Ensimmäiset visuaaliset havainnot myyrästä tehtiin joulukuun puolivälin kieppeillä. Varhaisultrassa tosin myyrä näytti erehdyttävästi pieneltä kengältä. Myyräluotaaja kuitenkin vakuutti tuon 9 mm pitkän elämämme sulostuttajan olevan täysin normaalin näköinen ja sydänkin pumppasi. 

Tästä sitten kuukausi eteenpäin ja istuimme taas ultraääni koneen edessä sikiöseulonnan takia. Tällä kertaa myyrän muodot oli jo selkeästi tunnistettavissa. Siellä se köllötti koko seitsemän sentin pituudessa ja selkeästi näytti ilkeälle ultraajalle keskisormea kun kehtasi herätellä liikkeiden tarkastusta varten. Meidän myyrä!

Tässä pikakelauksella kuinka tähän päivään on päästy, siirrymme jatkossa siis live-tunnelmiin suoraan projektin sydämmestä.

Kun tätä blogia aloittelen, olemme olleet raskaana jo yli 13 viikkoa. Kuulit oikein, tai siis luit, tai kuulit, jos joku luki sinulle ääneen. ME olemme raskaana. Jo tässä vaiheessa on selvää, että aion ottaa vähintään 50% kunniasta kun myyrä syyläristä ulos poksahtaa.

Päätimme yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa aloittaa projektin Myyrä melko tarkalleen kaksi vuotta sitten. Moni muistaa tuon vuoden historiallisista tapahtumista kuten Suomen voittamasta jääkiekon MM-kullasta ja Paradise Oskarin 21. sijasta euroviisuissa.

Myyrälle asetettiin heti projektin alussa tiukat speksit:
- Ihminen, ainakin melkein.

Kun projektin haluttu lopputulos oli selvillä, alettiin puhua aikataulusta. Huhujen mukaan tämän tyyppisissä projekteissa on mahdollisuus suuriinkin variansseihin aikataulujen suhteen, joten tiimin sisällä sovittiin ettei tiukkaa aikataulua lyödä lukkoon vaan vedetään lonkalta ja katotaan mitä syntyy.

Toteutusta lähdettiin tekemään perinteiseen tyyliin. Moni tietää mikä tämä tyyli on, mutta jos mieltäsi vaivaa epäilys suosittelen kuuntelemaan alla olevan biisin tai kysymään isältä. Isät tietää kaiken.

Projektin ensimmäinen prototyyppi siirtyi tuotantolinjalle heti neljän kuukauden työskentelyn jälkeen. Valitettavasti yrityksen ylin johto päätti keskeyttää prototyypin tuotannon heti alkuunsa ja siirryimme surullisina takaisin unelmien toimistohommiin.

Siitäpä sitten alkoikin pidempi suunnittelu rupeama.

Hieman yli vuosi ensimmäisen prototyypin tuotannon keskeytyksen jälkeen totesimme, "Ei perkele, ei tästä nyt tuu lasta eikä paskaa". Ummetukseen saa lääkkeitä apteekista, mutta Myyrän teossa päätimme turvautua asiantuntijoiden apuun. Suuntasimme lääkärille ja saimme lähetteen myyrättömyyshoitoihin TAYS:n konsulttitoimistoon. 

Kolmen kuukauden kuluttua aseteli Mies ja muovikuppi komeroon yhdessä lehden kanssa, sekä nainen selälleen tutkimuspöydälle. Konsultti julisti tuomion: "Kyllä teillä kaikki edellytykset pitäs olla Myyrän tekemiseen, mutta ei se nyt vaan tunnu lähtevän käyntiin." Tuomion julistamistilaisuudessa päädyttiin että edellä mainittu konsulttifirma osallistuisi projektiin myös toteuttamis puuhissa ja puuhat aloitettaisiin heti kun kuun asento on sopiva.

Kuinka ollakkaan, sopivaa kuun asentoa ei alkanut kuulumaan vaikka kuinka odoteltiin. Oli tehokkain konsulttifirma ikinä!

Kun versio 0.2:n tuotantoon saaminen oli varmistunut, tuli jännä olo. "Siis oikeestikko? Meille tulee myyrä? Tulihan tämä nyt kauheen nopeesti, vastahan tässä alotettiin."

Näin projekti siis lähti käyntiin, hitaasti kuin etana mutta ovelasti kuin myyrä! Seuraavassa jaksossa perehdymmen tuotannon ensimmäisen kolmanneksen juonenkäänteisiin, pysykää kanavalla.