Viisi viikkoa sitten pikku tiikerimme tuli tähän maailmaan ja samalla muutti elämämme täysin. Sen jälkeen insinööri on saanut olla onnellisesti kotona ensin kesälomalla ja heti perään kolmen viikon isyyslomalla, mutta nyt siihen tulee loppu. Maanantaista asti insinööri on isän lisäksi taas insinöörikin.
Aika kotona on ollut aivan huikeaa, on uskomatonta seurata oman lapsensa kasvua. Varsinkin tässä vaiheessa kun neiti kasvaa silmissä ja alkaa tajuta ympäröivästä maailmasta päivä päivältä enemmän. Pitkässä kotona olemisesta on ollut myös hyötyä koska hallituksen puheenjohtajan on ollut pakko rajoittaa tekemisiään sektion takia. Kaiken kukkuraksi tällä viikolla hallituksen puheenjohtaja joutui vielä kohdun tyhjennykseen, koska istukasta oli jäänyt vielä osa kohtuun.
Operaatio ei mennyt kuten televisio-ohjelmassa, joten äiti joutui olemaan sairaalassa lähes vuorokauden. Sanonpahan vaan ettei minusta olisi yksinhuoltajaksi. Kyllähän kaikki sujuu mukavasti kun neiti vain syö ja nukkuu. Vaan entäpä kun kakkakääpiöllä alkaa illalla vatsa vaivaamaan ja itku alkaa heti jos sylissä ei pallotella. Siinä jää omat syömiset ja vessassa käynnit vähän vähiin kun käsiä on vain kaksi. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja kotona on taas kolme onnellista ihmistä (ja kaksi koiraa).
Hieman töihin paluu jännittää, osaakohan sitä enää suunnitella muutakin kuin kuinka operaatio ydinjätteen poisto suoritetaan aiheuttaen mahdollisimman vähän pyykkiä? Noh toisaalta, jos töissä alkaa kolleegat itkemään voin tarjota maitoa pullosta ja tarkistaa onko housuun tullut pissi.
Loppuun hieman kuvasaastetta:
Aika kotona on ollut aivan huikeaa, on uskomatonta seurata oman lapsensa kasvua. Varsinkin tässä vaiheessa kun neiti kasvaa silmissä ja alkaa tajuta ympäröivästä maailmasta päivä päivältä enemmän. Pitkässä kotona olemisesta on ollut myös hyötyä koska hallituksen puheenjohtajan on ollut pakko rajoittaa tekemisiään sektion takia. Kaiken kukkuraksi tällä viikolla hallituksen puheenjohtaja joutui vielä kohdun tyhjennykseen, koska istukasta oli jäänyt vielä osa kohtuun.
Operaatio ei mennyt kuten televisio-ohjelmassa, joten äiti joutui olemaan sairaalassa lähes vuorokauden. Sanonpahan vaan ettei minusta olisi yksinhuoltajaksi. Kyllähän kaikki sujuu mukavasti kun neiti vain syö ja nukkuu. Vaan entäpä kun kakkakääpiöllä alkaa illalla vatsa vaivaamaan ja itku alkaa heti jos sylissä ei pallotella. Siinä jää omat syömiset ja vessassa käynnit vähän vähiin kun käsiä on vain kaksi. Kaikesta kuitenkin selvittiin ja kotona on taas kolme onnellista ihmistä (ja kaksi koiraa).
Hieman töihin paluu jännittää, osaakohan sitä enää suunnitella muutakin kuin kuinka operaatio ydinjätteen poisto suoritetaan aiheuttaen mahdollisimman vähän pyykkiä? Noh toisaalta, jos töissä alkaa kolleegat itkemään voin tarjota maitoa pullosta ja tarkistaa onko housuun tullut pissi.
Loppuun hieman kuvasaastetta:
Isin Verjnuarmu-paita kiinnostaa.
Hiukset leikkaamalla paino tippuu ja järki häviää!
Päiväunikaverit.
RSS Feed