Nyt on tullut aika avata taas sanainen arkku ja kertoa viikon tapahtumista. Hassu ilmaisu muuten tuo sanainen arkku. Eihän sanat ole fyysistä materiaa, miten ne voi saada arkkuun? Vai pitääkö olla arkku, jossa kaikuu loputtomasti?

Tiistaina, eli siis samana päivänä kun myyrä täytti 26 viikkoa, teimme projektitiimin kanssa reissun Vesilahdelle katsomaan tulevaa suurmiestä. Olen kohtuullisen varma, että meineillään on nyt jonkilainen suurempi salaliitto, jolla pyritään uskottelemaan tyhmälle vauvojen olevan oikeasti hyvin pieniä. No oli miten oli, vastassa meitä oli onnesta hehkuva pariskunta ja pirusti piereskelevä pikku jantteri. Kahvin ja pullan ohessa saimme käsityksen mitä meilläkin voi olla edessä kesän edetessä hieman pidemmälle.

Kaunistelemattoman kuvauksen kuuleminen oli itseasiassa hyvinkin mukavaa. Ei mitään turhia ruusun terälehtien maalailua, mutta toisaalta ei suuren suurta pelotteluakaan. Kaikesta tarinoinnista taisi kuitenkin olla suurempi mielen kevennys hallituksen puheenjohtajalle. Itsehän aion olla tajuttomana synnytyssalin lattialla tai kikattelen ilokaasupulloon nojaillen.

Kokemusten lisäksi meille tarttui matkaa myyrän kapaloita, joita kuulemma tulee tarviamaan paljon. Mitä jos vaan opetettaisiin rinsessa heti sisäsiistiksi, vähän kuten koiranpentu? Ei sitten tarviis vaippojakaan vaihdella.
 


Comments




Leave a Reply