Ensimmäisessä kirjoituksessa kertoilin kuinka projektimme Myyrä käynnistettiin ja prototyyppi saatiin tuotanto linjalle. Astelimme hallituksen puheenjohtajan kanssa hämmentynein mielin kohti viidakkoa, jota myös raskausajaksi kutsutaa.

Ihan ensimmäiseksi haluaisin tarttua tähän käsitteeseen raskausviikko. Olemme (huomaa sinnikäs monikon käyttö) nyt viikolla 13 (+ 3 päivää). "Normaalille" insinöörille viikko ja päivä käsitteet ovat siellä monimutkaisuuden huipulla, mutta vielä ymmärrettävissä, vaan kuinka on raskausviikko? Olen antanut ymmärtää itselleni, että tämä ajanlasku alkaa päivästä jolloin hallituksen puheenjohtaja oli edellisen kerran  kiukkuinen  ennen myyrän tekoa. Ei täsmää! Miten ajan laskeminen voidaan aloittaa ennen kun myyrä on myyrä? Toki myyrän muna ja myyrän häntä olivat silloin olemassa, mutta ei itse myyrä. Ihan yhtä väärin on esimerkiksi sanoa Turkua mukavaksi kaupungiksi. Turun olemassa olo on mukava asia, muutenhan turkulaiset olisivat täällä meidän keskuudessa, mutta ei se Turkua mukavaksi kaupungiksi tee. 

Mutta takaisin kukkaruukkuun.

Raskausviikoista 1-4 ei paljoa ole kerrottavaa, normaalia tiimityöskentelyä yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa. Viidennellä viikolla kaikki muuttuikin sitten radikaalisti, taikatikusta löytyi ylimääräinen viiva. Kaikki tulisi muuttumaan iäksi, ja hyvä niin! Vielä ei suuria raskaus oireita kummalakaan ollut, jollei lievää paniikkia lasketa. 

Projektin sivuvaikutukset alkoivat hiljalleen käydä selviksi tiimiläisille. Sekä insinöörille että puheenjohtajalle alkoi tulla selittämättömiä mielitekoja herkkujen suhteen, sipsin ja karamellien kulutus nousi ennätyslukemiin. Myös selittämätön väsymys saattoi vaivata silloin tällöin. Selkeä ero tiimin jäsenien välille saatiin kuitenkin pahoinvoinnin suhteen. Meidät miehet on selvästi rakennettu kestämään raskauden mukanaan tuomat haittavaikutukset, mutta puheenjohtajaa pahoinvointi alkoi vaivaamaan. Kieltäytyi kerran jopa suklaasta, hyvä etten soittanut samantien palokuntaa ja ambulanssia paikalle!

Ensimmäiset visuaaliset havainnot myyrästä tehtiin joulukuun puolivälin kieppeillä. Varhaisultrassa tosin myyrä näytti erehdyttävästi pieneltä kengältä. Myyräluotaaja kuitenkin vakuutti tuon 9 mm pitkän elämämme sulostuttajan olevan täysin normaalin näköinen ja sydänkin pumppasi. 

Tästä sitten kuukausi eteenpäin ja istuimme taas ultraääni koneen edessä sikiöseulonnan takia. Tällä kertaa myyrän muodot oli jo selkeästi tunnistettavissa. Siellä se köllötti koko seitsemän sentin pituudessa ja selkeästi näytti ilkeälle ultraajalle keskisormea kun kehtasi herätellä liikkeiden tarkastusta varten. Meidän myyrä!

Tässä pikakelauksella kuinka tähän päivään on päästy, siirrymme jatkossa siis live-tunnelmiin suoraan projektin sydämmestä.
 


Comments




Leave a Reply