Projektin aloitus
Myyrälle asetettiin heti projektin alussa tiukat speksit:
- Ihminen, ainakin melkein.
Kun projektin haluttu lopputulos oli selvillä, alettiin puhua aikataulusta. Huhujen mukaan tämän tyyppisissä projekteissa on mahdollisuus suuriinkin variansseihin aikataulujen suhteen, joten tiimin sisällä sovittiin ettei tiukkaa aikataulua lyödä lukkoon vaan vedetään lonkalta ja katotaan mitä syntyy.
Toteutusta lähdettiin tekemään perinteiseen tyyliin. Moni tietää mikä tämä tyyli on, mutta jos mieltäsi vaivaa epäilys suosittelen kuuntelemaan alla olevan biisin tai kysymään isältä. Isät tietää kaiken.
Siitäpä sitten alkoikin pidempi suunnittelu rupeama.
Hieman yli vuosi ensimmäisen prototyypin tuotannon keskeytyksen jälkeen totesimme, "Ei perkele, ei tästä nyt tuu lasta eikä paskaa". Ummetukseen saa lääkkeitä apteekista, mutta Myyrän teossa päätimme turvautua asiantuntijoiden apuun. Suuntasimme lääkärille ja saimme lähetteen myyrättömyyshoitoihin TAYS:n konsulttitoimistoon.
Kolmen kuukauden kuluttua aseteli Mies ja muovikuppi komeroon yhdessä lehden kanssa, sekä nainen selälleen tutkimuspöydälle. Konsultti julisti tuomion: "Kyllä teillä kaikki edellytykset pitäs olla Myyrän tekemiseen, mutta ei se nyt vaan tunnu lähtevän käyntiin." Tuomion julistamistilaisuudessa päädyttiin että edellä mainittu konsulttifirma osallistuisi projektiin myös toteuttamis puuhissa ja puuhat aloitettaisiin heti kun kuun asento on sopiva.
Kuinka ollakkaan, sopivaa kuun asentoa ei alkanut kuulumaan vaikka kuinka odoteltiin. Oli tehokkain konsulttifirma ikinä!
Kun versio 0.2:n tuotantoon saaminen oli varmistunut, tuli jännä olo. "Siis oikeestikko? Meille tulee myyrä? Tulihan tämä nyt kauheen nopeesti, vastahan tässä alotettiin."
Näin projekti siis lähti käyntiin, hitaasti kuin etana mutta ovelasti kuin myyrä! Seuraavassa jaksossa perehdymmen tuotannon ensimmäisen kolmanneksen juonenkäänteisiin, pysykää kanavalla.